Kuten äiti jo sanoikin, ilmestyi tulinen koski,
koskessa tulinen saari, saaren kukkulan laella
tuijotti tulinen kotka.
Suusta lieskat loimusivat, kipunoita silmät iski,
höyhenet paloi tulessa.
“Minne matka, Kaukomieli?“ kysyi kotka korskeana.
Sanoi suulas Lemminkäinen, peloton Kalevan poika:
“Mitä sellaista kyselet?
Menen Pohjolan pitoihin, julmettuihin juominkeihin,
vaikka kuokkavierahana.
Väistypäs sivulle siitä, anna mennä matkamiehen.“
Kotka julmasti julisti:
“Syötävää odottelinkin, pidän ihmisen lihasta,
kuljet kautta suuni kuivan, läpi kurkkuni kireän.“
Aulis Rintala: Kalevala nykysuomeksi (2006), kuva Eero Heikkinen
