Tankua murtehella

Tankua murtehella

Kun kerran tankomarkinoota piretähän Seinäjojella, keskellä väkevää eteläpohojalaasta murretaluetta, liänöö paikallansa laulaa juhulis jokin tanko omallakin kiälellä. Vai onko oma äireenkiäli jotenkin hävettävää, kun ei yhtään tankua oo murtehella viälä luikahutettu?

EP:n murrethan on kumminkin kovan suasittua koko Suames. Sitä on teheny tunnetuksi takavuasina mm. Kauhavalla filamatut elokuvat, jois on esiintynhet jämäkän murtehen taitajat, lapualaassyntyynen Esko Nikkari ja kauhavaanen Kalevi Haapoja. Kans hihtäjä Juha Mieto on tuanu murretta ansiokkahasti framille.

Seuraavihin murretoisintoohini oon merkinny sanalloppuuset mukautumat (assimilaatiot), jotta päästääs lähemmäs aitua ääntämystä. Tankojen laulajiksi kelapuuttaasin ainuastansa kyseesen murtehen hallittevia.

***************************************

Tanko Satumaa

Aavam meren tuala pualej johonakin om maa,
mihinä onnen kaukoranthal laines liplattaa.
Mihinä kukak kaunehimmat loistuansal luaa,

siälä hualet huamisev voi jäärä unholhan.

***

Voi jospa kerran sinnes satumaahan käyräv vois,
niin siältä koskaal lähtisi el linnul lailla pois,
vaan siivetöönnä ev voil lentää, vanki mä oom maan,
vaan ajatuksin, jokka lentää, sinnek käyräs saan.

***

Lennäl laulu sinne, mihinä siintää satumaa,
sinnej johona oma armas mua orottaa.
Lennäl laulu sinnel lailla linnul liitävän,

kerron notta ajatuksis ov vaan yksin hän.

***

Voi jospa kerran sinnes satumaahan käyräv vois,
niin siältä koskaal lähtisi el linnun lailla pois,
vaan siivetöönnä ev voil lentää, vanki mä oom maan,
vaan ajatuksin, jokka lentää, sinnek käyräs saan.

**************************************************

Tanko RANSKALAASET KOROOT

Näin sävel soii askelien, ja aakkunalla poika jo on.

Taas katuaa neitokaanen, om poika yksij ja rauhatoon.

Niin tuttu on ääni tua, joka päivä kuullas sen saa;

ei yälläkäär rauhaa sua, ja unisnasakkin s' orottaa.

***

Se toivoo, notta eres yhyren kerran

nua ransakalaaseek koroot seisahtaas

ja notta eres piänen hetkev verran

tuan flikan nähäräs se sais.

***

Näin sävel soii askelien. Se ainut laulu poijalle on.

Voi, mihinä oot flikka sen?

Om poijan syrän niir rauhatoon.

***

Niin kerran luana puistom penkim piänen

nua askelhet se kuuli yllättään.

Se taisi yhyren sanar ranskan kiälen:

Cheri, se kuiskas nuan.

***

Taas sävel soii askelien, vaan yhä kiinni aakkunhaj jää.

viää poika pois flikan sen

ja flikallensan näiv viheltää... jne.

*************************************************

Tanko merellä (tämä tanko oli Ilkka-lehdessä 8.7.08)

Tanko merellä soii, ja se miättehet viää

kotomaaham mur rakkahal lua.

***

Tanko merellä soii, näkyy syntymämaa,

tuuli viästij jo tuaa luatas sun.

Saavuj jällehen, hiliaa vaan,

lausuut, lähthön kun käskyn sain.

***

Tanko merellä soii, ja se miättehet viää

kotomaaham mur rakkahal lua.

Laines keulas jo laivan, murtuu kuahus veren,

yä om pilivetöön aivan, tuuli käy luateshen.

Tähäret loistaavat taas niin kun ennen

kautta aikaaj jo loistanhet on.

Tanko merellä soii…

***

Tanko merellä soii, se mun kaipuuv viää

sinnem mihinä mun flikkani on.

Tanko merellä soi, kotiaj johtaa nyt tiä,

matka pitkä ja tuntematoon.

***

Tähärev väläkkehes naamas näjen,

horvin aijaksi muistoohin jään.

Tanko merellä soii, se mun kaipuuv viää

sinnem mihinä mun flikkani on.

Uurempia rekilauluja Kauhavalta (Karjanlahti)

Seuraavilla vaatimattomilla laulumpätkillä pyrin omalta osaltani elevyttämähän Kauhavan kuuluusaa rekilaulutaitua. M'oon sitä miältä, notta näin arvokasta lauluperintyä ei mihinään nimes piräm museoora, vaan heräättääs se henkihin satavuatisesta unestansa.

Säkehet on kotoosin pöytäloorastani. Kiriootin niitä ylähä 1950- ja 60-luvuulla vanhoolta sukulaasakoolta, osa on kyllä ”omasta päästäni”. Muutamis lauluus kerrothan omana aikanani elänehistä ihimisistä, joita oon tuntenukkin. Yksinoikeuret lauluuhin on allekkirioottanehella. Nuatinnoksia niihin ei oo, joten säveltäjää kaipaalen.

Säkehet ei aukiam mykällä lukemisella. Ne vaatii ainakin hyräälyä, vaikkapa omatekoosella tai esim. härkävainaan nuatilla. Viälä paree olis laulaa häjyllä äänellä. Laulamista helapottaakseni oom merkinny painokkahat (laulupainolliset) tavut vahavemmalla tekstillä.

PS
Naapurikylästä, Kauhavan Ylikylästä, Toivo Kuula ja Artturi Järviluoma pani ylähä Erkkiläj Jussilta ja muilta laulajilta kuuluusat Kauhavar rekilaulut vuanna 1907. Niitä ol laulettu Etelä-Pohojammaalta teheryys elokuvis ja Järviluoman kirioottamis Pohojalaasia-esityksis.


*************************************************
Meinaakko pistää puukoolla vai
mitä tuli höväättyä?
Tuikkaa este ja toimita sitten
rumihin jähäryttyä.
Tuikkaa estej ja toimitas sitten
rumihin jähäryttyä.
_______________________________

1. Haurammaan Matti kun taloohin tuli niin
fiuli oli föliyhnänsä.
Soitollansa se maksoo sitten
ruaan ja yäpymisensä.
Soitollansa se maksoo sitten
ruaan ja yäpymisensä.

2. Kyllä me kersat kuuntelimma hiliaa
pelimannin pelaamista.
Siältä tuli valssit jenkat ja poloskat
oli siinä ihaalemista.
Siältä tuli valssit jenkat ja poloskat
oli siinä ihaalemista.
____________________________

Selevimpäin se kiittelöö mutta
juavuksis se källää.
Eiköhän tästä kuriuuresta
pääse erhon millää.
Eiköhän tästä kuriuuresta
pääse erhon millää.
____________________________

Vaikka me laihnaamma hevoosia ei
sanota varkahiksi.
Horvin aijan me ajelemma ja
päästämmä vapahiksi.
Horvin aijan me ajelemma ja
päästämmä vapahiksi.
___________________________

En minä huali krannil Liisaa
vaikka on komiallaanen.
Se on kaikkien käytös ollu ja
vähä siältä väliällaanen.
Se on kaikkien käytös ollu
ja vähä siältä väliällaanen.
______________________________

Älä tuu mullen krossottelhon
kun sinä oot niin köyhä.
Kylälläkin toimittaavat
notta sun pääskin on löyhä.
Kylälläkin toimittaavat
notta sun pääskin on löyhä.
_____________________________

Äläkää flikat pihirakko
poijilta tavaraanna.
Tuloo aika sellaanenki
nottei ne teillen anna.
Tuloo aika sellaanenkin
nottei ne teillen anna.
____________________________

1. Käkilintu jo lauleli ja
ruis oli orahalla.
Kuinka sen Kustin pitikin kualla
aijalla parahalla.
Kuinka sen Kustin pitikin kualla
aijalla parahalla.

2. Meirän Kusti ei keriinnykkään
sirpillä leikata ruista.
Kun tuli Tuanelta kolokko poika ja
heilutti viikatesta.
Kun tuli Tuanelta kolokko poika ja
heilutti viikatesta.
_____________________________

Eikä siitä reisusta Kauhavallen
tullu kovan tyyris.
Ilamaaseksi vaan matkustelin sen
vallehmannin kyyris.
Ilamaaseksi vaan matkustelin sen
vallehmannin kyyris.
____________________________

Rikkahat ringis ne retkutteli siinä
keskilaattialla.
Köyhäk kattoo viärestä niin
miälellä matalalla.
Köyhäk kattoo viärestä niin
miälellä matalalla.
_______________________

Paree on trengil linnas olla kun
isännän käskyläässä.
Siäl’ei trenkää teherä tyätä
ainakaan pääsiäässä.
Siäl’ei trenkää teherä tyätä
ainakaan pääsiäässä.
___________________________

En minä tiärä sen raukkauren päälle mutta
sin'oot mulle parahin akka.
Ja voihan se olla sitäkin vaikka
ei sitä tarvitakkaa.
Ja voihan se olla sitäkin vaikka
ei sitä tarvitakkaa.
________________________

Ei sun trenkää oriaalla
vaikka oot lehtolapsi.
Mull’ ei isäst’ oo tiatuakaan mutta
oon tullu rikkahaksi.
Mull’ ei isäst’ oo tiatuakaan mutta
oon tullu rikkahaksi.
__________________________________

Tuala se taas tua Luaman Kuustaa
kulukoo yksistänsä.
Hilian tuatihin Törnävältä ja
höpäjää itteksensä.
Hilian tuatihin Törnävältä ja
höpäjää itteksensä.
_____________________________

Mäkelän Jussi se juavuspäin oli
väkevin voimiltansa.
Niin vaan mottas Pikku Antti sen
seisovilta jalooltansa.
Niin vaan mottas Pikku Antti sen
seisovilta jalooltansa.
_____________________________

Moni on menny Amerikhaj ja
harva on siältä tullu.
Taitaa tälläänen trenki poika
olla yhtä hullu.
Taitaa tälläänen trenki poika
olla yhtä hullu.
_________________________
Äläkää poijat peliäkkös sillä
en minä teitä tapa.
Vaikkei ookkaan saapahvarres
mikään kruuhukrapa.
Vaikkei ookkaan saapahvarres
mikään kruuhukrapa.
________________________

Olokaa hiliaa ja huutakaa sanoo
avissoonis Antti.
Vai oottako tullu peräämähän jotta
kellä on viimmeenen lantti.
Vai oottako tullu peräämähän jotta
kellä on viimmeenen lantti.
___________________________

Toiskan trenki tuli Ameriikasta ja
osti sen koko taloon.
Vaikka se oli sinne menny
melekeen paliahin jaloon.
Vaikka se oli sinne menny
melekeen paliahin jaloon.
____________________________

Olokaa poijat kunnolla eli
saatta turpahanna.
Tääl’ei ruveta tappelohon
heliänä helluntaina.
Tääl’ei ruveta tappelohon
heliänä helluntaina.
_____________________________

Eikä me flikkaan hiallen päästy ja
aamu jo valakenikin.
Viäl’oli viinaa jäliellä ja
elämä jo selekenikin.
Viäl’oli viinaa jäliellä ja
elämä jo selekenikin.
___________________________

Eikä mun trenkää jokahinen kerta
viinoja markoolla maksaa.
Köyhään pitää rikkahien
velakaa orottaa jaksaa.
Köyhään pitää rikkahien
velakaa orottaa jaksaa.
____________________________

Voi kun se Vihtori tiätääs notta
mullon se perintiäraha.
Kyllä se tänne tormoottaas mua
kohta kosimaha.
Kyllä se tänne tormoottaas mua
kohta kosimaha.
___________________________

1. Eikä me keherattu kotia mennä kun
viikoon jo ryyppäsimmä.
Toisen viikoon perästä vasta
vihiroon jo lähärimmä.
Toisen viikoon perästä vasta
vihiroon jo lähärimmä.

2. Keväkkylyvöt oli jo tehty ja
ohora oli orahalla.
Kyllä sitä joskus nuaret miähet
pääsöökin helapolla.
Kyllä sitä joskus nuaret miähet
pääsöökin helapolla.
____________________________
Tänne ei kuulu kirkonkello
käki vaan joskus kukkuu.
On sitä meteliä mailmalla notta
aivan siihen hukkuu.
On sitä meteliä mailmalla notta
aivan siihen hukkuu.
____________________________

Kyllä sitä Mattia moitittihin kun se
koko juhulan ryyppäs.
Taisi se olla toises pitäjehes
Ylikylän Hyypäs.
Taisi se olla toises pitäjehes
Ylikylän Hyypäs.
_______________________

Kuka hullu ny Lappajärveltä
ittellensä ettii akkaa.
Eihän ne siälä pitäjehes taira
kunnolla puhuakkaa.
Eihän ne siälä pitäjehes taira
kunnolla puhuakkaa.
__________________________

Enkä mä varmahan kauvaa aikaa
tästä elämästä nauti.
Ihimiset jo toimittaa jotta
mulla on rintatauti.
Ihimiset jo toimittaa jotta
mulla on rintatauti.
_________________________

Ja pitikö sun mennä sillallen niitä
häjyjä härnäämähän.
Ny saa lähtiä Kauhavallen
tohtoria ettimähän.
Ny saa lähtiä Kauhavallen
tohtoria ettimähän.
_________________________

Enhän mä muutoon häjy olsi mutta
täytyy puallustella.
Mua on tuikattu puukoolla ja
huiroottu puntariilla.
Mua on tuikattu puukoolla ja
huiroottu puntariilla.
___________________________

1. Amerikhan se Anttookin lähti ja
sillen tiällen se jäikin.
Siltä jäi akka ja kersoja kuusi ja
aivan ne tuloo täihin.
Siltä jäi akka ja kersoja kuusi ja
aivan ne tuloo täihin.

2. Mikähän sillä Anttoolla on kun
ei eres preiviä pistä.
On siinä akalla ja kersoollakin
kovasti kestämistä.
On siinä akalla ja kersoollakin
kovasti kestämistä.
__________________________

1. Illalla sitten punnithan jotta
palioko sen veri painaa.
Huamenna Härmän Rannajjärvi
taitaa jo olla vainaa.
Huamenna Härmän Rannajjärvi
taitaa jo olla vainaa.

2. Kortehjärveltä Fräntilän Erkki
painoo rautaasella.
Niin ei trenkää Rannajjärven
enää täälä retkutella.
Niin ei trenkää Rannajjärven
enää täälä retkutella.
___________________________

On nua Matintuvan tyttärhekkin
palio jo hariaantunu.
Monenkohan poijan kans ne jo
mahtaa olla maannu.
Monenkohan poijan kans ne jo
mahtaa olla maannu.
____________________________________

Syäkää viarahat kunnolla mutta
kyllä te paasaattakin.
Eipähän trenkää toimitella notta
näliäs on viarahakkin.
Eipähän trenkää toimitella
jotta näliäs on viarahakkin.
_____________________________

1. Oomma me poijat kumminkin vaan
aika veijaria.
Lampahia paistamma ja
laihnaamma hevoosia.
Lampahia paistamma ja
laihnaamma hevoosia.

2. Meirän käskystä kylävväki taipuu kun
saappahan alla näres.
Minkä ne isännät meille mahtaa kun
laki on meirän käres.
Minkä ne isännät meille mahtaa kun
laki on meirän käres.
_________________________________

Minäkin meen sinne Amerikhan siälä
puukoolla kultaa vualhan.
Laiskallinnas istuthan ja
hunajaa vaan nualhan.
Laiskallinnas istuthan ja
hunajaa vaan nualhan.
_______________________________

Tuurin Tiinallen toiskan poijat
menivät krossottelhon.
Tiina se toimitti poijillen notta
vanha jo rupian olhon.
Tiina se toimitti poijillen notta
vanha jo rupian olhon.
__________________________

Kuinkahan nopiaa kotonas olsit
jos vaikka heti lähäret.
En viitti haaskata aikaani minä
tuallaasen retkun tähäre.
En viitti haaskata aikaani minä
tuallaasen retkun tähäre.
____________________________

Äläkää emäntä peliäkkö vaikka
liikumma yäsyrännä.
Me vaan tulimma kattomhan niitä
koreeta tyttäriännä.
Me vaan tulimma kattomhan niitä
koreeta tyttäriännä.
_________________________

Kun en saanu rakkauttas niin
tairampa ottaa hatkat.
Erehnäni on piree reisu se
Ameriikan matka.
Erehnäni on piree reisu se
Ameriikan matka.
__________________________

Ei oo aikoohin näkynykkään sitä
Kariallaharen Lainaa.
Olihan se jo niin kalapiakin notta
taitaa jo olla vainaa.
Olihan se jo niin kalapiakin notta
taitaa jo olla vainaa.
____________________________

Porukalla poijat tappoovat sen
Tervassaaren Reinon.
Yksi sen murhan kontollensa otti ne
keksiivät sellaasen keinon.
Yksi sen murhan kontollensa otti ne
keksiivät sellaasen keinon.
_____________________________

1. Äläkää isäntä säikähtäkö ei me
teherä teille pahaa.
Kattomma vaan onko piirongin looras
jäliellä yhtään rahaa.
Kattomma vaan onko piirongin looras
jäliellä yhtään rahaa.

2. Yritämmä olla hiliaa jotta
klaffit ja ovet ei pauku.
Hiippaalemma kartanolta nottei
koirat perähän hauku.
Hiippaalemma kartanolta nottei
koirat perähän hauku.
_________________________

Markkilaaset käyren kulukoo
Kauhavallen asti.
Kun Kariallaharesta lähärethän nii
hevoosella komiasti.
Kun Kariallaharesta lähärethän nii
hevoosella komiasti.
__________________________

Kun tuparati kerran teherähän niin
fooninkia tuloo kaksi.
Kakstoista klasia tiällen päin niin
tiärethän rikkahaksi.
Kakstoista klasia tiällen päin niin
tiärethän rikkahaksi.
___________________________

1. Ja pitikö sun mennä sanomahan jotta
min’ oon sen mukulan isä.
Siitähän mullen rupiaa tulhon
palion maksuja lisää.
Siitähän mullen rupiaa tulhon
palion maksuja lisää.

2. Ja onko se kirkos kuuluutettu jotta
kuka sen kersan on teheny.
Onhan sun korvallas monikin maannu ja
nykkö se onkin mun syyni.

Onhan sun korvallas monikin maannu ja
nykkö se onkin mun syyni.

_____________________________

Minä oon syntyny tyhyjästä vähä
niin kun ohimennen.
Pukki on piaraassu kalliollen ja
tuuli on puhaltanu hengen.

Pukki on piaraassu kalliollen ja
tuuli on puhaltanu hengen.

____________________________

Kun Kolomas Kuustaa Iitasta eros niin
tasan pantihin kaikki.
Hillukorveekin halakaastihin niin
molemmat osansa saikin.

Hillukorveekin halakaastihin niin
molemmat osansa saikin.

____________________________

1. Laasanen kun Hannukselas
piti niitä seurojansa
Kakkurin Selia se kaikes rauhas
sytytteli kessujansa.
Kakkurin Selia se kaikes rauhas
sytytteli kessujansa.

2. Laasanen otti ja siippootti Selian
tuvasta porstuahan.
Laasasen seuroos ei syntiä tehty sen
tulimma huamaamahan.

Laasasen seuroos ei syntiä tehty sen
tulimma huamaamahan.

______________________________

Eikä me olla keriuulla vaikka
vaarimmakin rahaa.
Jos te annatta suasista niin ei
teherä teille pahaa.

Jos te annatta suasista niin ei
teherä teille pahaa.

____________________________

Jaakkoo vainaan värteeringis ei
paliua laskeskeltu.
Löytyy kolome lautaasta ja
nekin oli varaastettu.

Löytyy kolome lautaasta ja
nekin oli varaastettu.

___________________________________

Laina se vanhetes komistuu notta
kohta se on kun kuva.
Mutta muistakkos Laina kun flikkana olit
koko lailla ruma.

Mutta muistakkos Laina kun flikkana olit
koko lailla ruma.

____________________________

Kyllähän minäkin miähen saisin
mutten kaikista huali.
Yks miäs on mua kosinukkin mutta
vanhuuttansa se kuali.

Yks miäs on mua kosinukkin mutta
vanhuuttansa se kuali.

___________________________

Äläkää menkö prunnin kannelle
silloon hairaa näkki.
Se tykkää kovasti kersoosta ja
voi niitä sy'äräkki.

Se tykkää kovasti kersoosta ja
voi niitä sy'äräkki.

___________________________

Ei mua kuulkaa kehua tartte
siitä pirän itte hualen.
Ja kyllä mä varmahan kehutuksi tuunkin
ennen kun minä kualen.

Ja kyllä mä varmahan kehutuksi tuunkin
ennen kun minä kualen.

____________________________

Älä sinä äitee ihimettele vaikka
mulla ei oo akkaa.
Sua kun vähäkin katteloo niin en
sellaasta haluakkaa.

Sua kun vähäkin katteloo niin en
sellaasta haluakkaa.

___________________________
Olokaa kersat kunnolla tai
tuloo mustalaaset.
Viäävät teirän föliyhnänsä ja
pian ootta samallaaset.

Viäävät teirän föliyhnänsä ja
pian ootta samallaaset.

__________________________

1. Ei mun trengänny riiuureisulta
tyhyjin käsin tulla.
Mull'oli kropsua eväsnä ja
isoo nisupulla.

Mull'oli kropsua eväsnä ja
isoo nisupulla.


2. Lähärettivät tervyysiä jotta
kävisittä joskus kyläs.
Ja vaikka se on vaan pikkuunen mökki niin
olin hoiros hyväs.

Ja vaikka se on vaan pikkuunen mökki niin
olin hoiros hyväs.


3. Min'oon kuulemma komia ja
isoon taloon poika.
Ja kun on kerran rakastunu niin
minkäs sille voikaan.

Ja kun on kerran rakastunu niin
minkäs sille voikaan.


4. Menkää ny eres käymähän siälä
tekemäs tuttavuutta.
Sitten minäkin varmahan tiärän notta
onko se rakkautta.

Sitten minäkin varmahan tiärän notta
onko se rakkautta.

_____________________________

Onko se ny jo piänihimpäin ja
enkä mä tiänny mitään.
Hilian häitä hypeltihinen
olis uskonu sitä.

Hilian häitä hypeltihinen
olis uskonu sitä.

___________________________

Enhän minä oo tiännykkään jotta
m'olisin sulle velakaa.
Eikä taira toristajista
olla tiatuakaa.

Eikä taira toristajista
olla tiatuakaa.

_____________________________

Oon minä nähäny eläähnäni
sellaastakin unta:
Sika paskanti saunalluukusta
veheriäästä lunta.

Sika paskanti saunalluukusta
veheriäästä lunta.

__________________________

1. Ei sun trenkää murehes olla vaikka
morsian ei oo komia.
Koko taloo ja tavarakkin on
pian sun ikiomia.

Koko taloo ja tavarakkin on
pian sun ikiomia.


2. Ja eikä sillä komeurella
montaa velliä keitä.
Sellaanen on turhuutta se
miälestäs jo heitä.
Sellaanen on turhuutta se
miälestäs jo heitä.

_______________________________

Heikin hellua kehutahan
kylällä kauhiasti.
Ja onhan se aika komiakin
ainakin kaulahan asti.

Ja onhan se aika komiakin
ainakin kaulahan asti.
_______________________________

Ja kyllä rekilaulu passaa nykyaijankin kuvioohin:

1. Pekka se oli niin pihkas jotta
aivan se oli hullu.
Aina se katteli kännykkäänsä
oliko jo tekstiä tullu.

Aina se katteli kännykkäänsä
oliko jo tekstiä tullu.


2. Tulihan siältä vihiroon viästi:
minä en huali susta.
Silloon sillä poijalla oli
miäli aika musta.

Silloon sillä poijalla oli
miäli aika musta.

_____________________________
© Aulis Rintala

Verta pakkiin, Hiihtoliitto!

Miten ajankohtainen onkaan tilausrunoni Verta pakkiin, Hiihtoliitto, jonka esitin Kalevalan päivänä v. 2001 yhdessä toimittaja Jari Hiltusen kanssa Radio 957:ssä:

Verta pakkiin hiihtoliitto!
Tämä on tautinen tarina,
verraten verinen juttu.
Nyt käy kauhea kuhina,
mediassa suuri melske,
hirveä verinen vääntö
hiihtoliiton hommeleista,
verisestä vehkeilystä
Salpausselän kisoissa.

Verta pakkiin hiihtoliitto, verikosto on suloista!

Oli kerran hiihtoliitto,
hiihtoliitosta hepuli,
Isometsästä meteli,
Immosesta ihmejuorut,
koko joukkue epäilty.

Verta pakkiin hiihtoliitto, hiihto kaipaa uutta verta, veren vaihto valttämätön!

Huoltamolta hurja juttu:
lääkelaukku on pihassa,
laukussa veriset pussit,
pusseissa veriset piikit.

Putos päitä jo pirusti,
Louekoskikin erosi,
pikkunilkit sai loparit,
vilpilliset valmentajat
Kyrö, Riski, Leppävuori.

Verta pakkiin Suomen poijat, veri voiteista parahin!

Päitä vaaditaan vadille
ylemmästä johdostakin,
veren vaihto välttämätön.
Isometsä jo rojahti
- viel on pystyssä Petäjä,
enpä luule, että kauan,
kun ei liiton Paavo parka
metsää männystä havaitse,
isometsää ei erota.

Verta pakkiin karpaasimme, suksiveljemme veriset, hiihto kaipaa vaihtoverta!

Tähän ei tarina pääty,
tää on vasta alkusoitto,
jännää jatkokertomusta,
faktaa vaiko fiktiota?

Kari-Pekka vuosikaudet,
syntipukkia esitti,
erittäin veristä miestä;
nyt on taas kuviot uudet,
uutta tietoa tilalla.
Itsekseni ihmettelen,

missä on Petäjän Paavo!
Joko lentää Leppävuori,
hylätäänkö Holkerikin?

Tiedottelen tuonnempana,
sitten rustailen runoa,
kun saan selkoa enemmän.


Jussin päivänä 2008

© Aulis Rintala

Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org

Kalevalakielisen lastenkirjallisuuden hävettävän köyhä historia

Lapsille pitäisi aina tarjota parasta mitä on, niin kielenviljelynkin alueella. Mutta lapset eivät runoniekkojen äänen vaimennettua ole juurikaan päässeet osaksi parhaasta kielellisestä nautinnosta, kalevalaisen runon keinuvasta rytmistä. Lapsille sopivia runopätkiä pätkiä löytyy tietenkin sekä Kalevalasta että Kantelettaresta, samoin kuin SKVR:n julkaisuistakin, mutta enimmäkseen runolaulut ovat olleet aikuisten juttuja. Lönnrotin Kalevalan useimmat säkeet sellaisenaan käyvät yli lapsen ymmärryksen, ja olisi suorastaan irvokasta laulaa lapselle Kantelettaren laulua "Tuuti lasta Tuonelahan, lasta lautojen sylihin". Jokin Onnimanni-jolkotus antaa kalevalamittaisesta runorytmistä kovin monotonisen, luotaantyöntävän kuvan.

Lasten Kalevaloita on ilmestynyt aikain saatossa monia (esim. Martti Haavio, Aili Konttinen, Kirsti Mäkinen). Metodi on, että täti (joskus setäkin) ottaa Kalevalasta jonkin tarpeeksi "lapsellisen" pätkän ja kertoo sitten proosakielellä, mitä sitten tapahtui - kun ei osaa runokielellä kertoa.

Onnistuneimmin lapsia hämätään ylimainostetussa Koirien Kalevalassa, jossa runokieli on kokonaan unohdettu. Miksi muuten eepoksen tapahtumat pitää esittää eläinten avulla? Kirjahan olisi mitä mainioin, jos tekstit olisivat k-mittaisia. Kyllä lapsetkin tarvitsisivat runokielellä tehdyn oman Kalevalansa. Ehkä sellainen ilmestyykin piakkoin.

Varsinaiset kalevalakieliset lastenkirjat ovat harvinaista herkkua. Niiden luetteleminen ei kestä monta minuuttia.

Venny Brofeldt-Soldan teki v. 1894 kuvakirjan Suomalainen kuvakirja lapsille ja nuorisolle. Hänen miehensä, kirjailija Juhani Aho kirjoitti kuvia valaisevat kalevalakieliset säkeet.

Kansalliskirjailija Juhani Ahon kalevalamittaiset runosäkeet ja hänen taidemaalarivaimonsa Vennyn mustavalkoiset kivipiirrokset muodostavat harmonisen konaisuuden, jossa on ajalleen poikkeuksellista herkkyyttä .Teos on julkaistu näköispainoksena v. 2003 WSOY:n 125-vuotisjuhlan kunniaksi. Loppuunmyyty.

Maalaisidyllejä kuvaileva kirja toimii tietenkin kuvan varassa, tekstisisältö on kovin niukkaa ja runomitta pelkistettyä (vain tavallisimpia metrisiä tyyppejä). Mestarikirjailija Ahoa ei voi sanoa kansanrunon mestariksi.

Kalevalan juhlavuonna ilmestyi Helsinki Median (nykyinen Sanoma Magazines) kustantama Sammon salaisuus ja muita Don Rosan parhaita, Disneyn eläinmaailmaan sijoittuvien sarjakuvien kokoelma. Kalevalamittaisista säkeistä vastasivat Seppo Knuuttila ja Heikki Laitinen. Runomitta jokseenkin korrektia, mutta vivahteetonta, metrisesti eleetöntä, sisältö köyhänlaista sarjakuvakieltä.

Edellisissä kirjoissa kalavalamittaset säkeet ovat siis vain täydentämässä kuvia. Onko siis lainkaan olemassa varsinaista kalevalakielistä lastenkirjallisuutta? On kyllä, kaksi kirjaa. Nekin ovat karuselaisten varassa.

V. 2004 ilmestyi Kalevalaisen Runokielen Seuran julkaisu Suomalaisella mitalla, Kalevalan poljennolla (toim. Aulis Rintala, Pilot-kustannus), johon sisältyy 31 runoa käsittävä lastenruno-osasto (yht. noin 2000 säettä). Kirjoittajat ovat: Riitta Hämäläinen, Anja Karkiainen, Hannu Kourula, Oiva Pennanen, Aulis Rintala ja Terttu Tupala. Näytteeksi aluksi Riitta Hämäläisen lastenruno

Jos minulla olisi mummo

Jos minulla olisi mummo
pikkuinen ja pippurinen
saisi hän isokin olla
tuoksua kaneliltakin.

Siis jos hän olisi totta
hän harmaahiuksinen olisi
ja ne pitkällä letillä
tai ainakin nutturalla
kai kiharatkin kävisi.
Hymy poskilla asuisi
nauru ne rypyttelisi.
Ne ilon poimuja olisi
eivät murheen uurtamia.

Mummolla olisi mökki
kelpaisi se yksiökin
ikkunoilla kukkasia:
punainen verenpisara
ainakin anopinkieli.
Mutta jos olisi mökki,
semmoinen punainen mökki
sitä pensaat reunustaisi:
karviaiset ja herukat,
kaunis ruusu ja syreeni,
ja paljon omenapuita.

Ja omenapuiden alla
mummolla olisi tuoli
tai sittenkin verkkokeinu.
Se mummoa tuudittaisi
kesäkuussa keinuttaisi
kun kukkii ruusu ja syreeni
ja paljon omenapuita.

Toinen näyteruno kyseisestä kirjasta on Anja Karkiaiselta:

Hammaspeikot ja ritari

Luisen luolan uumenissa
luona hammaslohkareitten,
kivien kiilteisten välissä
peikot ilkeät löhösi
odotellen ahnein mielin
ruokatuntinsa tuloa
herkkuhetken saapumista.

Luola lukkonsa avasi,
luisen luukkunsa raotti.
Siitä suklaata sujahti,
perään pyöri pastilleja,
ja kasa karamelleja.
Limsaa loiskahti lisäksi,
solahti sokerilientä.

Peikot alkoi herkutella.
Syntyi mässäily yletön;
mutustelu, maiskuttelu,
järsiminen ja nakerrus.
Tuli vatsat pullollensa,
navat naukuivat nameista.
Mahassa makea muona
muuttui hurjaksi hapoksi,
suuhun toi syljen syövyttävän.

Peikot äityi kärttyisiksi,
vihaisiksi vimmastuivat,
sylki kiukkunsa kiville,
kakisteli kallioille,
kiillepinnan haurastutti,
happohyökkäyksellänsä.

Kun ne voimansa totesi,
havaitsi väkevyytensä,
vielä vain ne innostuivat,
saivat puhtia enemmän.
Suuren mahtinsa lumoissa
röyhkeästi röyhistellen,
ilkeästi irvistellen
kiven kylkiin ne pureutui,
louhi hampain lohkareita,
viilsi pintaa pehmennyttä
tunki kyntensä syvälle.

Kivet kiljuivat apua,
voihke kuului lohkareista.
Armahdusta ne anoivat,
louhimisen loppumista.
Tiesivät ne ennestänsä
tuosta tuskia tulevan.
Kohta koskisi kovasti
vihloisi niin vietävästi.

Saapui sankari sorea,
hoikkavartinen ritari,
tuli turvan tuottajaksi,
pestautui pelastajaksi
aseenansa harjaskimppu,
tuuhea tuhokapine.

Se vaelsi kallioilla
ylös alas, edestakaisin,
kiipesi kivien päälle,
tunki taakse viimeistenkin.
Ei se peikkoja pelännyt,
arastellut ahmatteja:
pinnoilta pidätti niitä,
esiin etsi onkaloista,
tarttui kiinni taitavasti,
kävi kiivaasti käsiksi.
Pani antamaan periksi,
irti päästämään pakotti.

Peikkokansa kauhuissansa
väistyi vahvemman edestä.
Kun poistui ponteva ritari,
tuli tulva, huuhtoi luolan.
Vesi pärskyi ja lotisi,
syöksyili kiviä vasten
huuhtoi hurjana mukaansa
hapannaamaiset epelit
sekä jäänteet järsinnästä.

Täytyi peikkojen pahojen
aallon valtaan antautua,
surffata pois luolan suusta,
lavuaariin lasketella.
Kai ne vintiöt vihaiset
vieläkin ui viemärissä.

V. 2005 julkaistiin Aulis Rintalan Hölmöläisten valtakunta (Satukustannus Oy), jossa esitetään 13 hölmöläistarinaa muinaisrunojemme kielellä. Säkeitä 971. Myöhemmin annan näytteitä tästäkin runokirjasta.

Jos joku tietää muita kalevalamittaisia lastenkirjoja, ilmoittakoon minulle.

Ensi vuonna, Kalevalan juhlavuonna, on taas odotettavissa erään karuselaisen kalevalamittainen lastenrunokirja.

© Aulis Rintala

Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org

Kullervo Pohojalaanen

Kiiltomato. net

Etusivu > Kotimainen runous > Kullervo Pohojolaanen

20.11.2000 Aki Alanko

Kullervo Härmästä

Aulis Rintala: Kullervo Pohojolaanen, Atena 2000, Esa Riippa (kuvitus)

Murrekirjallisuus ja Kalevala ovat trendejä, joita on alettu myös yhdistellä. Kalevala on savonnettu, ja sitä on ryhdytty kääntämään myös muille murteille. Suomen kielen maisteri Aulis Rintala on kantanut kortensa kekoon pohjalaistamalla Kalevalan Kullervo-taruston. Tästä on syntynyt käännösteos "Kullervo Pohojalaanen."

On perusteltua valita juuri Kullervon tarina. Ylpeässä, itsepäisessä ja väkivaltaisessa Kullervossa on paljon pohjalaista perushäjyä. Lisäksi Kullervo-taruston on todettu olevan läntistä perua, vaikka se onkin kerätty lähinnä Inkeristä ja Karjalasta. Kullervo-tarina ja Kalevala-kielen taito olivat Länsi-Suomessakin tunnettuja vielä 1600-luvulla.

Rintala on tehnyt huolellista työtä. Hän on pyrkinyt sovittamaan käännöksensä alkutekstin säejakoihin. Vertailu alkuperäistekstiin osoittaa, että pohjalainen murreilmaisu on rehevämpää ja särmikkäämpää. Käännöksessä "emo" saattaa muuttua "äiteeraukaksi." Koska pohjalainen murre on suoraviivaisempaa, käännös ei ole hengeltään yhtä lyyrinen ja vertauskuvallinen kuin Lönnrotin Kalevala.

Kullervon henkilökuvaan Rintalan käännös ei tuo mitään olennaisen uutta, mutta se tuskin on ollut tarkoituskaan.

Teokseen valittu eteläpohjalainen paikannimistö lisää sen luontevuutta. Käännöskieli on Härmässä ja Kyrönmaalla muutama vuosikymmen sitten puhuttua murretta. Tämä ei ole välttämättä paras mutta järkevin valinta. Vielä vanhempi murre olisi saattanut tehdä käännöksen lukijalle vaikeammaksi. Lähimenneisyyden pohjalaismurteen tallentaminen on myös kansatieteellisesti arvokasta, ovathan todelliset murteen taitajat yhä harvemmassa.

Rintalan käännös osoittaa, että itäisellä kansankulttuurillamme ei ole yksinoikeutta Kalevalaan, vaan sen tarustoja voidaan sijoittaa muuallekin. Graafikko Esa Riipan osuvat lyijykynäpiirrokset elävöittävät juonta. Niitä olisi mahtunut kirjaan myös enemmän.

Aki Alanko ajalanko(at)iobox.fi

________________________________________

Huom! Kirja on loppuunmyyty.

© Aulis Rintala

Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org

Ameriikan Yrjö Puska

Against terrorism in London City, in March 2008

Yhdysvaltain Yrjö Puska
näki kauhut kaikkialla,
uhkat ulkopuolellansa,
kaukana Amerikasta,
aavain merten tuolla puolen,
etenkin arabimaissa.

Iski pään viholliselta,
kaksi vierelle kohosi,
päitä kymmenen kukisti,
sadat nousi maan povesta,
tuhat ilmestyi tilalle.




© Aulis Rintala

Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org

Näin voin rappeuttaa runokieltäni:

Vaikka hallitsisinkin kalevalakielen alkeet, kuten tavulaajuussäännöt, voin silti onnistua vesittämään, jopa turmelemaan runomittaani esim. seuraavin keinoin:

Pyrin alkusoinnuttamaan jokaisen mahdollisen sanan.

Käytän liian vähän alkusointua.

Alkusoinnun lisäksi en harrasta muuta äänneharmoniaa, esim. sisäsointua.

Käytän liikaa kertosäkeitä, varsinkin sellaisia, jotka runon kannalta ovat epäoleellisia.

En käytä lainkaan kertosäkeitä.

En ole viitsinyt opetella kerron käytöstä annettuja ohjeita.

Käytän liian vähän/paljon murtosäkeitä.

En osaa käyttää yksitavuja murtosäkeissä, varsinkaan säkeen alussa.

Käytän vain muutamaa metristä tyyppiä (alhainen MITVA-lukema).

En käytä lainkaan yhdeksäntavuista säettä.

En tiedä mitään kesuuran vaatimuksesta enkä viskurilaista.

Yritän epätoivoisesti matkia Kalevalaa tavoittelemalla sen henkeä mm. käyttämällä sen kuluneita kliseitä, esim. "otti kerran, otti toisen - otti kohta kolmannenkin", "semp' on sai sanoneheksi", "sanan virkkoi, noin nimesi", "sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella", "itse tuon sanoiksi virkki".

© Aulis Rintala

Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org

Mankeliin hienosäätöä

Kehittelemme ja ylläpidämme Kalevalaisen Runokielen Seuran sivuilla toimivaa Trokeemankelia jatkuvasti Harri Perälän kanssa, aika ajoin taukoja pitäen. Seuraavaksi odotettavissa onlvain hienosäätöä. "Makeen Tronkelin" kalevalamitta perustuu edelleen, kuten ennenkin, Lönnrotin Kalevalan metriikkaan.

Mankelin suhtautuminen u- ja y-loppuisiin diftongeihin jää yhtä horjuvaksi kuin diftongien tavujako suomen kielessä on. Tälle ongelmalle, joka nähdäkseni käytännössä ei ole kovin suuri, emme siis voi mitään.

Nyt on kyse 9-tavuisten säkeiden kolmesta alkutavusta. Karusen runomittasivulla Lisäsäännössä 1 lukee: "Olisi suotavaa, että 9-tavuisen säkeen alkutavut olisivat mahdollisimman kevyitä." Tämä suositus ei ehkä ole riittävä, ainakaan, kun on kyse seuraavasta säetyypistä, jossa kaikissa kolmessa alkutavussa on pitkä vokaali:

vaaraakaan ei pitäisi olla
saan rakkaan ruunani takaisin
saattaa tuulikin vaimentua
kuuluu saaresta suomen kieltä
tuumaakaan en periksi anna

Nämä erittäin raskasalkuiset säkeet, joita onneksi aika harvoin tapaa, nyky-Mankeli hyväksyy - toistaiseksi. Säkeen alut - joko lausuttaessa tai laulettaessa - vaativat liian suuren "energialatauksen", joten säkeiden neli-iskuisuus (nelipolvinen trokeisuus) on kovasti koetuksella, tai hämärtyy kokonaan.

Tämän tyyppisiä säkeitä en ole Kalevalasta löytänyt. Onko joku muu? Ellei löydy, Mankeli ei ilmeisesti jatkossa tule hyväksymään niitä.

Yleensä 9-tavuisen säkeen käyttö lienee nykyään liian yleistä, itsellänikin. Kalevalassa yhdeksäntavuisia säkeitä on vajaat kolme prosenttia (vrt. Leinon Helkavirsissä n. viisi prosenttia). Yhdeksäntavuisuus on eräs käyttökelpoinen metrinen keino, jota tulisi kuitenkin käyttää erittäin säästeliäästi.

Toinen epäkalevalaisuus, mihin Mankelin ilmeisesti olisi puututtava, on liian monen pitkän vokaalin käyttö samassa säkeessä, varsinkin kun pitkävokaaliset tavut ovat runojalkojen laskuissa. Jos ei ihan Mankelin avulla aleta tätä säetyyppiä katsimaan, epäluontevuutta voisi vähentää oleellisesti käyttämällä rohkeasti enemmän Kalevalasta tuttua vienalais-eteläpohjalaista väli-h:ta (siis tullahan pro tullaan, tupahan pro tupaan, vierahan pro vieraan).

Tuo arkaainen h-äänne - jo kantasuomesta peräisin - on aina kuulunut suomalaiseen mittaan, ja sen pitäisi kuulua siihen edelleen - jo kunnioitussyistä vanhaa runnokieltä kohtaan. Väli-h on edelleen laajemmastikin käytössä suomen murteissa, ei vain Etelä-Pohjanmaalla. Sitä ei saisi unohtaa nykyrunoissa savolaistenkaan, joiden kielenkäyttöön väli-h ei kuulu. Eikö juuri väli-h:n puute tee Lehmosen muuten niin mainion Savo-Kalevalan vieraaksi kalevalakielelle? (Tosin Lehmonen ei noudata muutenkaan k-mittaa kuin osittain).

Edellä olevalla en suinkaan tarkoita, että pitkät vokaalit säkeistä pitäisi kokonaan eliminoida; niitä vain tulisi vähentää mainitsemallani keinolla tai muilla tavoin.

Ilmoittelen myöhemmin asian kehittelystä.

© Aulis Rintala

Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org

Harri Perälälle saatava kulttuuripalkinto

Kehittelimme Harri Perälän kanssa vuosituhannen alkuvuosina suosituksi tulleen Trokeemankelin, joka toistaiseksi toimii Karusen sivustolla. Mankeliin on siis tekijänoikeus Perälällä ja minulla. Säkeidentarkastusohjelman nerokas idea tuli minulle Harrilta, joka opiskeluaikoinaan (dipl.ins.) työskenteli perustamassani ja sittemmin poikani johtamassa firmassa, Uno-Softissa, joka taas teki kouluille oikeakielisyysohjelmia, nimeltään Kielevä ja Kieleväinen.

Karusen nykyinen varapuheenjohtaja Tuomas Keskimäki sanoi (tosin vahvasti liioitellen ja huumorilla), että "Trokeemankeli on paras keksintö sitten polkupyörän". Älkäämme unohtako myöskään Karusen ateljeekriitikon Niilo Naakan luonnehdintaa Mankelista: "KaRuSe:n puheenjohtaja Aulis Rintala on tullut tunnetuksi isännöimästään tietokoneohjelma trokeemankelista, joka paljastaa KaRuSen kotisivuilla kaikki virheet kaikista kalevalaisista runoista. Keksintö on luonteva tietokonepelien ja rasti-ruutuun tehtävien aikakaudella, mutta onko se runouden näkökulmasta sittenkään innostava? Neuvostoliitossa mankelin kaltaisesta tuotteesta olisi kenties noussut messevä väline kirjallisissa puhdistuksissa."

Mankelin kehittely oli uutta luovaa, innovatiivista, innostavaa. Siihen kului yhteensä monta vuotta, koska aina eteen tuli uusia probleemia, sekä metrisiä että tietotekniikan alaan kuuluvia. Eniten meille tuotti päänvaivaa suomen kielen u- ja y-loppuisten diftongien "käyttäytyminen" mankelissa. Ongelma muodostui siitä, että kyseisten diftongien taivutus on horjuvaa suomen yleiskielessä ja murteissakin.

Katson, että ehdottomasti suuremman työn mankelin synnytyksessä on tehnyt Perälä. Hänelle kuuluisi jokin suuri kulttuuripalkinto. Olen monena vuonna tehnyt Kalevalaseuralle esityksen, että palkinto myönnettäisiin Perälälle. Joka kerta toiminnanjohtaja Ulla Piela on minulle ilmoittanut, että esitys on hylätty. Tekosyyksi hän on ilmoittanut mm. etteivät seuran säännöt tunne Trokeemankelin tapaista ilmiötä. Ikään kuin sääntöjä ei voisi muuttaa.

Mutta kuten tunnettua, sillä suunnalla kalevalakielen harrastusta ei nykyään katsota hyvällä. (Tosin itse sain tunnustuspalkinnon v. 2000.)

Toivon, että nyt Karuse tai muu taho ponnistelee sinnikkäästi palkinnon aikaan saamiseksi tällaiselle kulttuurialan pioneerityön tekijälle.

Lopuksi kysyn:
Kuka muu on tehokkaammin opettanut niin monelle suomalaisille kalevalamittaisten säkeitten sorvaamista kuin Harri Perälä Trokeemankeleineen? Onko itse Lönnrotkaan?

Kalevala eteläpohjalaisella murteella

Viiskunta-lehti 14.2.2008 (Alavuden ja ympäristökuntien lehti)

Rintala Aulis: Kalevala eteläpohjalaisella murteella. 329 sivua.
Kuvat Mirka Johansson
Lumo Kustannus. Tampere 2008

Seppo E. Järvinen:

Kalevala oikiankiälisenä

Kauhavalton totuttu saamahan parahite puukkoja. Sielon kumminki syntyny joskus soran aikoohin poikakersa, jollon kasuanu hinku murreasioohin.

Nyt tuo raavahaksi venyny Rintalan Aulis on päästäny käsistänsä eteläpohojalaaselle murtehelle kääntämänsä Kalevalan.

Soon saanu sille oikeen kustantajanki, jotta son varmahan oikialla asialla. Seni on havaannu, jotta Etelä-Pohojammaa on ainut murrealuet, jota tiäremiehet puhutteloo yksikös, muut mainitahan monikos - niinku ny savolaasmurtehekki, joistei tarvitte samana päivänä eres puhuakkaa.

Kalevala eteläpohojalaasella murtehella on vissihin ensimmäänen sen kirijan kalevalamittaanen murresversio. Aikaasemmin on murrennettu jotaki Aku Ankkoja ja vastaavia, mutta nyt on päästy oikeen kansalliskirijallisuutehen.

Tua Rintalaanen on aikaasemminki touhunnu Kalevalan paris. Soon teheny siitä pari vuatta sitte nykysuamenkiälise, ja sitte soon laulanu niitä murtehella, mutta niitei ny noteerata täs yhteyres.

Vissihin muunmurtehellisia varte Rintala sanoo esipuheesnansa, jotta kirija vaatii lukijalta normaalia enemmän. Eteläpohojalaasille kirijan lukeminen on kyllä heleppua, paitti jos yrittää veisaamalla, mutta siinäki voi käyttää luvan perästä omatekoosta nuattia.

Jonkuverran voi lukemises haitata se, jotta teksti on lähinnä Härmänmaan murretta, mutta siihenhän on totuttu jo hamasta Vaasan Jaakoosta alakaan eikä Karhuvainion Esakaa siitä kovin palijo poikennu. Maakunnan lairoolla väännetähän vähä erilailla, mutta kun ei välitä jokaasesta kirijaamesta, niin jopahan rupiaa tuntumahan tutulta.

Ku Rintala on oikeen suamen kiälen maisteri, niin siinon paha ruveta kovim palijo virheetä osoottelohon. Olokohot härmälääsyyret omas paikas, kyllä Kalevalaa tällä nuatilla lukoo poistiähensä ympäri Etelä-Pohojammaata.

Ja mitä sielon? Laulajan alakuvärsyllä lähäretähän liikkeelle:

Mun teköö kovastim miäli,
ajatteloo aivonikin,
ruveta runoolemahan,
sukuvirttä sualtamahan,
laatuvirttä laulamahan.
Sanat suuhuni sulaavat,
kiälem päällek kerkiäävät,
hajuaavat hampahille.

Teköö miäleni sanua, jotta Kalevala tuntuu palijo kotoosemmalta tällä sanootuksella. Lönrootin Eliaksen värkkäämä muato tuntuu niin viraalliselta:

Mieleni minun tekevi,
aivoni ajattelevi,
lähteäni laulamahan,
sukuvirttä suoltamahan,
lajivirttä laulamahan.
Sanat suussani sulavat,
puhe'et putoelevat,
kielelleni kerkiävät,
hampahilleni hajoovat.

Tai siälä kirijan loppupääs ku se poikakersa neuvoo Väinämööstä:

Ei sua nevallev viäty,
kolohaastu koivupuulla,
kun teit törkeetä tekoja,
kovempia konnuuksia,
rikoksia rumempiakin,
nuarempana, ekkös muista?

Siinä vanhas muaros sama kohta on jotenki pliisu:

Ei sinua silloinkana,
Eip' on vielä suolle viety,
kun sa miesnä nuorempana
menettelit neiet nuoret
alle aaltojen syvien,
päälle mustien mutien.

Täs meirän Kalevalas Väinämööne lopulta tuumaa, jotta

Mun on aikani ohitte,
tairan tästä lähtiäkkin.

Kyllä soon seränpoijat ja tärintyttäret niin, jotta tämän Kalevalan kans ei tuu ikävä. Siton hauska lukia. Koittakaa vaikka itte!
_____________________________________________
Huom! Kirjaa saa kirjakaupoista.

© Aulis Rintala

Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org

Kalevala nykysuomeksi

VIRKE-lehti (Äidinkielenopettajain liitto) 2/2007

Kalevala kolahti

Me Salinkallion yhdeksäsluokkalaiset aloimme tutkia Kalevalaa ja sen tarinoita äidinkielen tunneilla. Sitten meidän täytyi tehdä jostakin henkilöstä esitelmä. Puhtia toimiimme saimme loistavasta Kalevala nykysuomeksi -kirjasta, jonka Aulis Rintala on kirjoittanut sellaiseen muotoon, että nuorikin ymmärtää..

Tunneilla luimme toisillemme ääneen pieniä pätkiä kirjasta ja pidimme niistä. Kirjan runomuoto on kivasti säilytetty. Aloitimme Kalevala-jakson lukemalla syntymyytin oppikirjasta, jossa se oli melkeinpä alkuperäisessä muodossaan. Jouduin ajattelemaan todella paljon mitä luin ja joistain sanoista ei välttämättä edes tiennyt, mitä ne tarkoittivat.

Aivan ensimmäinen reaktioni kuultuani siitä, että aloitamme Kalevalan tutkimisen, ei ollut kovin innostunut. Muistikuvat Kalevalasta olivat ala-asteelta, jolloin se oli mielestäni todella tylsä. Niin luulin sen nytkin olevan - ja siltähän se alussa vaikuttikin. Mutta kun saimme tuon kyseissen kirjan käsiimme, muuttui minunkin mielikuvani täysin.

Kalevalasta tulikin joukko mielenkiintoisia tarinoita.

Kalevala nykysuomeksi -kirjan ansiosta ryhmätyömme onnistuivat hyvin ja Kalevala oli huomattavasti mielenkiintoisempi, kun sai lukea sitä nykykielellä. Kalevala nykysuomeksi -kirjaa voisin suositella ihan kaikille, vauvasta vaariin.

Laura Lemetti, 9. luokka
Salinkallion koulu, Lahti
_____________________________

Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org

Kalevala nykysuomeksi

VIRKE-lehti 2/2007 (Äidinkielenopettajain liitto)
*
Jokanuoren Kalevala
*
Annamari Saure:
*
Aulis Rintala: Kalevala nykysuomeksi.
Pilot-kustannus 2006
*
Kalevala nykysuomeksi on mainio opus. Nykynuoria ajatellen voi jopa väittää Aulis Rintalan herättäneen Kalevalan uudelleen henkiin. Rintala on tehnyt suururakan muokkaamalla kansaneepoksestamme version, jossa kalevalamitta on säilynyt mutta sanasto muuttunut nykykieliseksi. Tulos on herkullinen: kieli on mehevää mutta helposti aukeavaa ja juoni etenee riemastuttavasti käänteestä toiseen. Uudelleen kirjoittaminen on nostanut esiin myös Kalevalan humoristisuuden. Jo alku hykerryttää, kun ilman immestä syntyy "Vauva Väinämöinen" ja kirjoittaja tekee saman kysymyksen kuin jokainen murrosikäinen Kalevalan lukija: "Meren ylle syöksyi sotka, (kuka lienee linnun luonut?)".
*
Kalevalan merkiliset elämänkohtalot ja henkilöiden erikoiset piirteet näyttäytyvät kiinnostavina ja ymmärrettävinä, kun kieli aukeaa helposti eikä sanojen merkityksiä tarvitse ihmetellä. Onneksi mikään ei ole muuttunut, vaan henki on säilynyt, samoin henkilöiden perusluonto: Louhi on edelleen Louhi, harvahammas, ja Väinämöinen tietäjä terävä. Moni nuori mies taitaa samastua Lemminkäisen mainioon kuvaukseen:
*
"Hän oli verevä veikko,
pulska ja hyvännäköinen,
mutta kehno käytökseltä,
pikkuisen pahantapainen:
Yöjalassa juoksenteli,
naisten aitoissa ahersi."
*
Nykykieli, huumori ja kirjan mukava ulkoasu ovat saaneet oppilaani lukemaan kirjaa enemmänkin kuin tehtävänä on ollut. Jotkut ovat lukeneet kirjan ihan kokonaankin. Rintalan luoma nykykalevalainen kieli toimii hienosti myös ääneen luettuna.
*
Jotain nykykielistämisen mukana tietysti katoaakin: juhlallisuutta, salaperäisyyttä, ikiaikaisuuden tuntua. Siksi vanhaakin Kalevalaa kannattaakin tietysti lukea tämän uuden kanssa rinnan. Kiinnostavaa voisi olla kokeilla vaikkapa sellaista tehtävää, että oppilaat kirjoittaisivat jonkin Kalevalan kohdan kalevalamittaiseksi nykysuomeksi Trokeemankelia apuna käyttäen. Tämän jälkeen voitaisiin verrata nuorten tuotosta Rintalan Kalevalaan.
__________________________________________________

Näyte kirjasta Kalevala nykysuomeksi:
Jouko kyttää Väinämöistä
*
Nuorukainen Joukahainen,
luihu poika lappalainen,
kylän tappelupukari,
riidanhaastaja hanakka,
kovin tiedoilta vähäinen,
taikojana taitamaton,
hautoi kostoa suloista.
*
Hän vihasi Väinämöistä,
verratonta virsimiestä,
joka lauloi Joukon suohon,
melkeinpä tuhosi miehen,
siskollekin surman tuotti.
*
Sanoi nuori Joukahainen,
leuhka poika lappalainen,
äänensä uhoa täynnä:
“Tapan pois kuleksimasta
pähkähullun Väinämöisen,
sisareni surman tuojan.
Kostan pilkan, kärsimyksen,
karmean kokemukseni,
tämän hirveän häpeän.“
*
Pian Väinämö näkyikin,
meren yllä musta möykky.
Jouko otti sen jyvälle,
jalkajousen jännitteli,
vaarallisimman aseista,
nosti kaaren korkealle,
liipaisinta jo hiveli.
*
Äitimuorinsa kyseli:
“Ketä kyttäät Jouko-poika,
mitä saalista halajat,
miksi sihtailet selälle
suurella sota-aseella?“
*
Sanoi siihen Joukahainen:
“Tapan hullun Väinämöisen,
paskanjauhajan pahaisen,
pois mailta maleksimasta,
tekemästä tyhmyyksiä,
leuhkimasta lauluillansa.“
*
Nuori mies epäröi ensin,
pidätteli hetken verran,
käsi käski, järki kielsi,
nivaskasta nosti nuolen,
terävimmän kärjestänsä,
sutjakkaimman, suorasyisen,
jännitti jämäkän jousen,
ja vetäisi liipaisinta.
*
Ei osunut ensi nuoli,
meni oikealta ohitse,
eikä toinenkaan tavannut,
kulki liiaksi sivulle,
vaan kerralla kolmannella
Väinön orhiin iski kiinni,
ruunan hartialihoihin,
surmaten hyvän hevosen.
*
Silloin syöksyi Väinämöinen
satulasta pää edellä
kohti aaltoja syviä,
meren mustan lainehia.

Kalevala nykysuomeksi

Opettaja-lehti 6.10.2006

Aulis Rintala:
Kalevala nykysuomeksi
Kuvitus P. A. Manninen
Pilot-kustannus 2006 247 s.

Kalevalamitan uusi tuleminen

Äidinkielenopettajana Tampereella elämäntyönsä tehnyt Aulis Rintala on tehnyt pienoisen kulttuuriteon julkaisemalla Kalevalan nykysuomenkielisen version. Hän toteaa alkusanoissaan nykysuomalaisen vieraantuneen täysin niistä 1800-luvun karjalankielisistä ja itäsuomalaisten murteiden sanoista.

Lukuisten proosamuotoisten Kalevala-versioiden tilalle opettaja-kirjailija on halunnut sepittää runomuotoisen laitoksen, jossa alkuperäinen mitta olisi käytössä:

"Teos on nyt suomennettu
yleiskielen kaltaiseksi,
kaikkien tajuttavaksi,
tavallisten pulliaisten,
eikä vain opettajien
taikka kielentutkijoiden."

Kalevala nykysuomeksi on melko parodinen kaunokirja. Vaikutelmaa vahvistavat P. A. Mannisen humoristiset kuvat. Komeannäköisen uutuusteoksensa loppuun Rintala on sisällyttänyt pääasiat runomitasta ja kieliopista.

Kirjailija kiinnostui kalevalamitasta jo opiskeluaikoinaan tutkiesaan Kalevalan ja Eino Leinon Helkavirsien metriikkaa. Rintala on ansioitunut 1990-luvulla mm. oikeakielisyyttä kehittävien tietokoneohjelmien tuottajana. Hän huomasi tarpeen kalevalamitan käytännölliselle oppaalle. Esimerkein varustettu Kalevamitan opas urbaanille runoniekalle valmistui 1999. Rintala on julkaissut myös Kalevalan Kullervo-tarinan eteläpohjalaisella murteella v. 2000.

Jari Olavi Hiltunen
_____________________________

Lassi Saressalo, Turun yliopiston fokloristiikan dosentti, kirjoittaa Kalevala nykysuomeksi -kirjastani seuraavaa (Agricola-arvostelupalvelu, kesäkuu 2008):

"Kalevalan vuonna 2006 nykysuomeksi (Pilot-kustannus Oy) kääntänyt Kalevalaisen Runokielen Seuran puheenjohtaja Aulis Rintala on jälleen tempaissut tuottamalla kansalliseepoksemme Etelä-Pohjanmaan murteelle. Eräässä mielessä Rintalan teos vapautti Kalevalan lukijat raskaasta kalevalakielestä, jonka Lönnrot loi 1830-luvulla ja julkaisi ensin vuoden 1835 vanhassa ja sitten uudessa Kalevalassa vuonna 1849. Rintalan nykysuominen teos tuli tuolloin hyvänä lisänä Kai Niemisen vuonna 1999 tuottamaan proosamuotoiseen Kalevalaan (SKS).

Olikin jo aika tehdä jotain. Onhan suomen kieli reilussa puolessatoista vuosisadassa muuttunut, ja toisaalta Kalevalan kieli oli jo syntyessään arkaaista ja runomuotoisena lähes kaikille verraten vaikeaa omaksua ja ymmärtää. Mielenkiintoista on, että ennen Kalevalaa nykykielelle -versiota, oli sitä helpointa lukea vuonna 1999 ilmestyneenä Lars ja Mats Huldénin erinomaisena ruotsinnoksena (ATLANTIS)."
_______________________________

keskipohjanmaa.net

Nykykielinen Kalevala sai kannet
Tampere, 27. 2. (STT) Nuoriso – enää ei murteen vierastaminen käy tekosyyksi olla perehtymättä kansalliseepoksemme sisältöön. Elias Lönnrotin Kalevalaan pohjautuva Kalevala nykysuomeksi julkistettiin tänään Tampereella. Teos on ensimmäinen runomuotoinen yleiskielinen Kalevala. Kulttuurityön tekijä on tamperelainen Kalevalaisen Runokielen Seuran puheenjohtaja Aulis Rintala.
Yleis- ja puhekielisellä asulla on Rintalan mukaan pyritty tuomaan Kalevala lähelle kaupungistunutta kansanosaa ja nuoria. Teos sopii myös lasten satukirjaksi.

Varmemmaksi vakuudeksi kirja on laadittu sarjakuvamuotoon. Liki 15 000 säettä on tulkinnut noin sadalla piirroksella kuvataiteilija P.A. Manninen.
____________________________________

Kirjastani Kalevala nykysuomeksi ovat kirjoittaneet lisäksi mm. seuraavat lehdet:
Aikalainen 9/2006 prof. Klaus Laalo
Kolmosväylä 29.3.06
Aamulehti (alakerta) 28.2.06 toht. Hannu Syväoja
Tamperelainen-lehti 22.3.06
Veteraaniopettaja 3/06
Pirkanmaan sanomat 2.3.06

Huom! Kirjaa saa kirjakaupoista.

Ydinvoiman vouhottaja

Tuo turilas Martti Tiuri, ydinvoiman vouhottaja,
väitti mustan valkeaksi, fission viattomaksi,
uraanin ylen hyväksi.

Mestarimme Martti Tiuri
isotooppeja ylisti,
puolusteli pekkerellit,
ceesiumia kehaisi.

Kansa kyllä uskoi kaiken, kun niin varmana vakuutti,
arvovallalla valisti.

Hiidenkivi-lehti hylkii kansanrunoharrastusta

SKS tekee arvokasta työtä kulttuurin alalla, mutta se on jättänyt pahasti kesannolle erään lohkon, jossa tänäkin päivänä pitäisi kukkia kansanrunouden kauniita kukkasia. SKS haluaa museoida kalevalakielen, ikään kuin sen tarina olisi päättynyt kuin seinään satakunta vuotta sitten: Larin Parasken laulamiin runoihin ja taiderunouden puolella Eino Leinon Helkavirsiin.

Verovaroin toimivaa mahtavaa laitosta minulla, kalevalamitan harrastajana ja SKS:n monivuotisena jäsenenä, on oikeus tältä osin arvostella - aivan samoin kuin arvostellaan muita valtion rahoittamia laitoksia kuten YLE:ä tai VR:ää - kun mun ei tarvitse norkoilla apurahojen eikä kunniamerkkien perään ja kun ei ole enää mitään virkaakaan menetettävänä. Sananpartta hieman pykäillen voisikin sanoa, että lasten ja eläkeläisten suusta se totuus kuullaan.

Lainaan SKS:n nettisivustoa: "SKS on tutkimuslaitos ja kulttuurijärjestö, joka tekee suomalaista kulttuuria ymmärrettäväksi." Tein omasta puolestani suomalaista kulttuuria ymmärrettäväksi kääntämällä Kalevalan nykysuomeksi Kalevalan päiväksi v. 2006. Se on kansalliseepoksemme ensimmäinen kalevalamittainen runoversio yleiskielellä. Tarkoitettu citykansalle, opiskelijoille, koululaisille, lapsille, suomea vielä jonkin verran taitaville ulkosuomalaisille (esim. amerikansuomalaisille, ruotsinsuomalaisille), uussuomalaisille, suomenruotsalaisille, yleensäkin ihmisille, jotka ovat vieraantuneet kotoisesta agraarisesta kulttuuristamme ja joille tarpominen Kalevalan vienanvoittoisessa murreviidakossa tuottaa ylivoimaisia vaikeuksia.

Mitä teki SKS:n jäsenlehti Hiidenkivi, kun kirjani Kalevala nykysuomeksi ilmestyi? Vaikeni aluksi tyystin koko teoksen, jota tein uutterasti kymmnen vuotta - kunnes lehti sitten saman vuoden lopulla (6/2006) julkaisi tarkoitushakuisen "arvostelun", jossa ruodittiin vain kirjani esipuhetta, mutta itse runoja ei käsitelty lainkaan, ei ainuttakaan. Kirjoittajan tympeä ennakkoasenne paljastui jo ensi riveiltä. Asenteenkin vielä ymmärtää, mutta koko "arvostelusta" en minä, eivätkä tuttavanikaan ymmärtäneet mitään. Uskon, että kirjan kirjoittaja ei ollut edes lukenut runosäkeitäni.

On paljastunut, että tuon ylioppilas Riikka Kiurun allekirjoittaman kirjoituksen taustapiruna oli, kukas muu kuin legendaarinen nimimerkki, Karusen ja minun henkilökohtainen häirikköni ja kadehtijani jo lähes kymmenen vuoden takaa: nimimerkki Niilo Naakka. Siellä Espoon kulmilla, Naakka Hevostilantiellä ja Kiuru Jääskentiellä, samassa erityiskoulupiirissä, he vuosituhannen alkuvuosina tutustuivat toisiinsa.

Mainittakoon, että Kiurulla ei - ainakaan Googlen mukaan - ole aikaisempaa kokemusta arvostelujen laatimisesta. Niilo Naakka taas ryhtyi päätoimisesti häiriköimään allekirjoittanutta ja perustamaani Karusea, kun erehdyin arvostelemaan hänen omakustanteidensa runomittaa. (Olen muidenkin runomittoja arvostellut, mutta ei kukaan ole katsonut sitä sodanjulistukseksi.)

Nimimerkki Niilo Naakan sormenjäljet Hiidenkivessä paljastuivat naurettavan helposti hänen aikaisemmissa kirjoituksissaan käyttämiensä sanontojen, jopa lauseen osien avulla. Hiidenkiven toimitus ei ole kirjoituksen yhteyttä Naakkaan kiistänytkään.

Onneksi sain vastineen lehden seuraavaan numeroon (1/2007). Tosin vastinetta oli hankala tehdä, kun en tahtonut saada mitään tolkkua Kiurun kirjoituksesta . Samaan lehteen tuli Kiurulle myös tri Hannu Syväojan laatima vastine. (Ks. arvosteluja kirjoistani tällä blogipalstallani.)

Kivikylän kasvatti Niilo Naakka oli hurmannut Hiidenkiven naiset, päätoimittaja Pirkko Leino-Kaukiaisen ja toimitussihteeri Sinikka Sipolan esittäytymällä karjalaisen runonlaulannan ja kalevalamitan asiantuntijana, vaikka hänellä ei ole kansanrunoden eikä kielitieteellisen alan koulutusta. Eräs hänen merkittävimpiä metrisiä asiantuntijalausuntojaan liittyy kirjaani Kullervo Pohojalaanen: "Lönnrotin mitta ei kuitenkaan salli ilmaisua Kullervo Pohojalaanen vaan Pohojalanen."

Edelleen Hiidenkivestä:

Kun vuoden 2008 Kalevalan päiväksi ilmestyi "suomalaista kulttuuria ymmärrettäväksi" tekevä kirjani Kalevala eteläpohjalaisella murteella, Hiidenkiven toimituksen naiset eivät olisi millään halunnut ottaa vastaan edes kirjan näytekappaletta - ilmaisten siten syvän antipatiansa kansanrunoharrastustani kohtaan.

Kun fil. tri, Turun yliopiston folkloristiikan dosentti Lassi Saressalo saman vuoden keväällä lähetti viimeksi mainitústa kirjasta arvostelun Hiidenkiveen, päätoimittaja Pirkko Leino-Kaukiainen ilmoitti, ettei sitä julkaista. Olikohan kansanrunouden dosentin arvostelu kirjastani liian positiivinen? Erikoiseksi tilanteen tekee se, että Saressalo sattuu olemaan SKS:n hallituksen jäsen, lisäksi myös syksystä 2008 lähtien toiminnanjohtaja Suomen Kotiseutuliitossa, joka myös osaltaan julkaisee Hiidenkivea.

Katso Saressalon arvostelu: http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/arvostelut.php?arvostelu=1365

En tiedä yhtään lehteä, joka suhtautuisi kansanrunouden harrastukseen yhtä vastenmielisesti kuin Hiidenkiven toimitus! Epäämisten syyksi lehti ilmoittaa minulle: " Emme julkaise kaunokirjallisten teosten arvosteluja." Jatkon pitäisi kuulua: paitsi, jos on kyse Aulis Rintalan runosäkeiden teilauksesta. Odottelenkin Hiidenkiveen Naakka-avusteista arvostelua myös EP-Kalevalastani.

Onko tämä eettisesti kovin ylevää journalismia? Luulin vilpittömästi, että nimenomaan, jota SKS:kin julkaisee, tukisi seuramme runoharrastusta. Oliko tarkoitus vahingoittaa runoperinteen vaalimista? Käsitelläänhän Hiidenkivessä jatkuvasti kaunokirjallisia teoksia. Ja eikö Lönnrotin Kalevala ollut nimenomaan kaunokirjallinen teos? Sen käännöksistä eksoottisille kielille riemuitaan lehden palstoilla. Mutta kun kääntää kalevalamitalla eepoksen suomen yleiskielelle tai jollekin murteelle, asia on Hiidenkiven päätoimttaja Pirkko Leino-Kaukiaiselle ja toimitussihteeri Sinikka Sipolalle lähinnä vitsi.

Muistakaamme myös, että Elias Lönnrot perusti SKS:n nimenomaan kansanrunouden lumoissa.

Post scriptum:
Yllä olevassa ei ole kyse mistään henkilökohtaisista kärhämistä, vaan lehtimiesmoraalista, arvokasta runokulttuuriamme koskettavista asioista. Tästa mieliaheestani kirjoittelen myöhemmin, kun uutta ilmenee. Tutkiva journalismi on mielenkiintoista.

Huom! Jos joku ei tiedä Niilo Naakan oikeaa nimeä, se ei ole tarpeenkaan. Asianharrastajat kautta maan joka tapauksessa tietävät. Nimimerkki Niilo Naakalla ei ole mitään tekemistä oikean Niilo Naakan kanssa, joka työskentelee erään firman kunnossapito-osastolla.

Hölmöläisten valtakunta

Ensimmäinen kalevalamittainen lastenrunokirja ilmestynyt!

Aulis Rintalan kalevalakielinen lastenrunokirja HÖLMÖLÄISTEN VALTAKUNTA ilmestyi Kalevalan päiväksi (05) Satukustannus Oy:n kustantamana.
Ks. kirjainfo.com http://www.satukustannus.fi/

Kuvittaja Kai Turunen (akvarelli).

Kirjaa saa kirjakaupoista, myös suurista marketeista.
Kansikuvassa hölmöläiset etsivät neulaa, joka oli edellistalvena pudonnut järven jäälle.

1800-luvun lopulla on tosin ilmestynyt lyhyt Juhani Ahon runosäkeisiin perustuva ja hänen taidemaalarivaimonsa Venny Brofeldt-Soldanin kuvittama niukkatekstinen lastenrunokirja, osaksi omatekoisella kalevalamitalla.

_______________________________________

Huom! Kirja on loppuunmyyty.

© Aulis Rintala

Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org