Nuorisomme äidinkieltä

Korkeata kalevalaista hengenlentoa ei seuraavasta runosta tapaa. Kalevalaan sitä yhdistääkin vain kielen tekniikka, kalevalakieli, joka nyky-Kullervon käytössä voi olla näinkin karua. Kalevalakieli on siis aivan tavallista, modernia nuorison nykykieltä, ei mitään vanhojen vienalaisukkojen höpinää. Synnyinseutu (eli haarojen väli) tuntuu olevan kaipauksen kohteena. Eikö tunnukin kotoisalta.

Nuorisomme äidinkieltä

Kovin on kalevalaista, melkeinpä mitanmukaista,
nykynuorten arkikieli, liekö saatu vanhemmilta,
aikuisiltako opittu?

Nyt kerron mitä mä kuulin:

Olipa Kalle, kuudentoista, kulki niinku pääkatua
myöhällä kotia kohti, askel hieman horjahdellen.

Alla päin, pahoilla mielin,
niinku voihki ja valitti
yksinänsä mennessänsä:
- Voihan vittu, voihan vittu, voihan nyt vitun ikenet,
on todella vittumaista, vituttaa niin saatanasti,
niin pirusti, perkeleesti, vittua koko elämä!

Siinä niinku voivotteli
ja piti mekastustansa
katua mitatessansa.

Astui Virpi, viidentoista, valtatien vasenta puolta,
vähän hänkin hoiperrellen. Kuuli Kallen kailotuksen,
huusi tälle tien ylitse:

- Vittuakos siellä huudat, mitä vittua valitat?

- Vittua mä täällä huudan, vittua, mitäpäs muuta.
Vittu, antaisit sä mulle, sillai niinku, kais sä tiiät?
Vttuttaakin niin kovasti, olisi todella tarvis,
vittu sillai, kais tajuat.

- Jumalauta, haista vittu!
En todella anna sulle,
johan pomppas, voihan vittu,
vedä jätkä vittu päähäs!
Ennen ku mä sulle annan,
annan vaikka pääpirulle,
niinku itte saatanalle,
taikka pollarisedälle.

- Vähän ootkin vittumainen, sun kaa en ikinä lähde.
Voihan vittu sunkin kanssa, vitun huora, voihan vittu,
osaat olla vittumainen! hoki Kalle kiihkeästi
ja jatkoi vaeltamista myöhällä kotia kohti.

© Aulis Rintala

Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org