sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

Kalevala nykysuomeksi

VIRKE-lehti 2/2007 (Äidinkielenopettajain liitto)
*
Jokanuoren Kalevala
*
Annamari Saure:
*

Aulis Rintala: Kalevala nykysuomeksi.
Pilot-kustannus 2006
*
Kalevala nykysuomeksi on mainio opus. Nykynuoria ajatellen voi jopa väittää Aulis Rintalan herättäneen Kalevalan uudelleen henkiin. Rintala on tehnyt suururakan muokkaamalla kansaneepoksestamme version, jossa kalevalamitta on säilynyt mutta sanasto muuttunut nykykieliseksi. Tulos on herkullinen: kieli on mehevää mutta helposti aukeavaa ja juoni etenee riemastuttavasti käänteestä toiseen. Uudelleen kirjoittaminen on nostanut esiin myös Kalevalan humoristisuuden. Jo alku hykerryttää, kun ilman immestä syntyy "Vauva Väinämöinen" ja kirjoittaja tekee saman kysymyksen kuin jokainen murrosikäinen Kalevalan lukija: "Meren ylle syöksyi sotka, (kuka lienee linnun luonut?)".
*
Kalevalan merkiliset elämänkohtalot ja henkilöiden erikoiset piirteet näyttäytyvät kiinnostavina ja ymmärrettävinä, kun kieli aukeaa helposti eikä sanojen merkityksiä tarvitse ihmetellä. Onneksi mikään ei ole muuttunut, vaan henki on säilynyt, samoin henkilöiden perusluonto: Louhi on edelleen Louhi, harvahammas, ja Väinämöinen tietäjä terävä. Moni nuori mies taitaa samastua Lemminkäisen mainioon kuvaukseen:
*
"Hän oli verevä veikko,
pulska ja hyvännäköinen,
mutta kehno käytökseltä,
pikkuisen pahantapainen:
Yöjalassa juoksenteli,
naisten aitoissa ahersi."
*
Nykykieli, huumori ja kirjan mukava ulkoasu ovat saaneet oppilaani lukemaan kirjaa enemmänkin kuin tehtävänä on ollut. Jotkut ovat lukeneet kirjan ihan kokonaankin. Rintalan luoma nykykalevalainen kieli toimii hienosti myös ääneen luettuna.
*
Jotain nykykielistämisen mukana tietysti katoaakin: juhlallisuutta, salaperäisyyttä, ikiaikaisuuden tuntua. Siksi vanhaakin Kalevalaa kannattaakin tietysti lukea tämän uuden kanssa rinnan. Kiinnostavaa voisi olla kokeilla vaikkapa sellaista tehtävää, että oppilaat kirjoittaisivat jonkin Kalevalan kohdan kalevalamittaiseksi nykysuomeksi Trokeemankelia apuna käyttäen. Tämän jälkeen voitaisiin verrata nuorten tuotosta Rintalan Kalevalaan.
__________________________________________________

Näyte kirjasta Kalevala nykysuomeksi:
Jouko kyttää Väinämöistä
*
Nuorukainen Joukahainen,
luihu poika lappalainen,
kylän tappelupukari,
riidanhaastaja hanakka,
kovin tiedoilta vähäinen,
taikojana taitamaton,
hautoi kostoa suloista.
*
Hän vihasi Väinämöistä,
verratonta virsimiestä,
joka lauloi Joukon suohon,
melkeinpä tuhosi miehen,
siskollekin surman tuotti.
*
Sanoi nuori Joukahainen,
leuhka poika lappalainen,
äänensä uhoa täynnä:
“Tapan pois kuleksimasta
pähkähullun Väinämöisen,
sisareni surman tuojan.
Kostan pilkan, kärsimyksen,
karmean kokemukseni,
tämän hirveän häpeän.“
*
Pian Väinämö näkyikin,
meren yllä musta möykky.
Jouko otti sen jyvälle,
jalkajousen jännitteli,
vaarallisimman aseista,
nosti kaaren korkealle,
liipaisinta jo hiveli.
*
Äitimuorinsa kyseli:
“Ketä kyttäät Jouko-poika,
mitä saalista halajat,
miksi sihtailet selälle
suurella sota-aseella?“
*
Sanoi siihen Joukahainen:
“Tapan hullun Väinämöisen,
paskanjauhajan pahaisen,
pois mailta maleksimasta,
tekemästä tyhmyyksiä,
leuhkimasta lauluillansa.“
*
Nuori mies epäröi ensin,
pidätteli hetken verran,
käsi käski, järki kielsi,
nivaskasta nosti nuolen,
terävimmän kärjestänsä,
sutjakkaimman, suorasyisen,
jännitti jämäkän jousen,
ja vetäisi liipaisinta.
*
Ei osunut ensi nuoli,
meni oikealta ohitse,
eikä toinenkaan tavannut,
kulki liiaksi sivulle,
vaan kerralla kolmannella
Väinön orhiin iski kiinni,
ruunan hartialihoihin,
surmaten hyvän hevosen.
*
Silloin syöksyi Väinämöinen
satulasta pää edellä
kohti aaltoja syviä,
meren mustan lainehia.