Kauko kohtaa kokkolinnun

Kuten äiti jo sanoikin, ilmestyi tulinen koski,
koskessa tulinen saari, saaren kukkulan laella
tuijotti tulinen kotka.
Suusta lieskat loimusivat, kipunoita silmät iski,
höyhenet paloi tulessa.

“Minne matka, Kaukomieli?“ kysyi kotka korskeana.

Sanoi suulas Lemminkäinen, peloton Kalevan poika:
“Mitä sellaista kyselet?
Menen Pohjolan pitoihin, julmettuihin juominkeihin,
vaikka kuokkavierahana.
Väistypäs sivulle siitä, anna mennä matkamiehen.“

Kotka julmasti julisti:
“Syötävää odottelinkin, pidän ihmisen lihasta,
kuljet kautta suuni kuivan, läpi kurkkuni kireän.“

Aulis Rintala: Kalevala nykysuomeksi (2006), kuva Eero Heikkinen

Kari Aronpuron Lehmän henkäys ja muita kivoja runoja

Kari Aronpuro: Lehmän henkäys (Tammi 2008)

Jonimatti Joutsijärvi arvosteli Kari Aronpuron uusinta runokirjaa Lehmän henkäys (Parnasso nro 5/08). En kuitenkaan ymmärtänyt arvostelusta juuri mitään, vaikka olen äidinkielenopettaja - tai juuri sen takia. En esim. lainkaan käsittänyt seuraavaa luonnehdintaa runoilijasta: "Jos Aronpuro on käsiterunoilija, on hän sitä nimenomaan tutkiessaan käsitteiden käsittämättömyyttä: sitä, miten ne perustuvat käsittämättömyydelle ja miten vielä toinen käsittämättömyys rakentuu käsitteiden ja käsitysten varaan."

Jos Joutsijärvi sanoisi suoraan, että Aronpuron useimmat runot ovat käsittämättömiä, olisin samaa mieltä. Seuraavassa, eräänlaisessa vasta-arvostelussa, käsittelen kuitenkin runoniekan niitä runoja, joita käsitän edes jollakin tavalla. Kirjoitukseni on tarkoitettu niille epä-älyllisille runouden harrastajille, joiden epälukuisaan joukkoon itsekin kuulun.

Kari Aronpuron (s. 1940) runoja on kiva siteerata sopivassa tilanteessa. Ne ovat niin täynnä merkkejä, ne ovat siis merkillisiä, merkityksellisiä (semioottisia), merkittäviäkin. Merkit ovat tosin lähinnä kirjainmerkkejä, niin kuin muillakin runoilijoilla.

Viimeisimmän teoksensa Lehmän henkäys eräässä runossa runoilija ilahduttavasti palaa runollisen ilmaisumme alkulähteille, käyttäen kalevalaista runokieltä. Tosin suomalainen mitta kaipaa vielä pientä harjoittelua, mutta tyvestä puuhun noustaan. Alkusointu ja muu äänneharmoniakin menettelee, mutta tavumäärän ja -laajuuden hallitsemisessa on toivomisen varaa, ja etenkin kalevalaisen kerron opettelussa runoilija on vielä alkutaipaleella. Trokeemankeli voisi olla avuksi. Mutta itse sisällöltään runo on ihan kiva:

VUO (sivulla 46)

Oli upo uimahalli
uimahallista hatikka
hatikasta haimasyöpä
haimasyövästä sysi
sysistä sylipaini
sylipainista patukka
(runoa lyhennetty, koska kokonaan lainaaminen ei kuulu hyviin tapoihin)
kastekirkosta kirppu
kirpusta kirjokansi
kirjokannesta kaneli
kanelista listahitti
listahitistä tinoli
tinolista Tintin tukka
Tintin tukasta TUHAHDUS
________________________________________

Seuraavien säkeiden runomitan suhteen saa olla tarkkana, ettei siteeratessa tee virheitä. Muodoltaan taidokkaita ja sisältörikkaita säkeitä voisi käyttää esim. parannusloitsuna silloin, kun hakataan tukehtumaisillaan olevaa selkään lapaluun kohdalta, jotta kitalakeen tarttunut kalanruoto irtoaisi. Kiva runo tämäkin.

Envoi (Lehmän henkäys, sivulla 28)

Kitalakikitalakikitalaki kitalaki kitala
(runoa lyhennetty)
lapaluulapaluulapaluulapaluu la
Alakita laki kitalakikitalakikitalaki kitala
lapaluulapaluulapaluula paluu luu luu luu luu

________________________________

Seuraava runo tuo helpotusta niille, joiden on vaikea muistaa runoja ulkoa. Runoa on sitäpaitsi ainakin ruudulla helppo jatkaa vetämällä koko säkeistöä hiirellä ja pitämällä CONTROLia painettuna alas. Tyypillinen tietokoneruno, sanataidetta parhaimmillaan:

RAAKARAUTAA

Bethlehem-teräslaitoksissa
Pennsylvania Dutchman
lastaa
RAAKARAUTAA
RAAKARAUTAA
RAAKARAUTAA
RAAKARAUTAA
RAAKARAUTAA

Bethlehem-teräslaitoksissa
Pennsylvania Dutchman
lastaa
RAAKARAUTAA
RAAKARAUTAA
RAAKARAUTAA
RAAKARAUTAA
RAAKARAUTAA

Bethlehem-teräslaitoksissa
Pennsylvania Dutchman
lastaa
RAAKARAUTAA
RAAKARAUTAA
RAAKARAUTAA
RAAKARAUTAA
RAAKARAUTAA

(jatkuu saman sisältöisenä, runoa lyhennetty)
_______________________________________

Suorastaan lumoavaa visuaalista sanataidetta löytyy kirjan kolmelta sivulta; niissä pienistä kirjaimista on saatu konstruoiduksi koko sivun kokoiset X:n, Y:n ja Z:n hahmoiset kuviot. Näitä runoja on tosin vaikea lausua runoilloissa, mutta nehän voi monistaa valmiiksi kuulijoita/katsojia varten.

Seuraavallekin runolle on ominaista muodon taidokas hallinta, merkkioppia (semiotiikkaa) tyypillisimmillään. Runo rakentuu nerokkaan typografian varaan. Jos yksikin merkki olisi siteeratessa väärä tai väärässä paikassa, niin koko runomitta romahtaisi ihan silmissä, aivan niin kuin kalevalamitassakin. Tähän saakka en ole edes ajatellut, että runon voi tehdä, ei ainoastaan korvaa, vaan myös silmää varten. Voitaneen siis puhua tavallaan uudesta genrestä, siis silmänruoka- tai silmänlumerunoudesta. Sisällöltään kiva runo sopisi sävellyksen kera esitettäväksi vaikkapa Scandinavian Airlinesin henkilökunnan saunailloissa.

SA (Lehmän henkäys, sivulla 41)

SA
SAS
SASA
SASAS
SASASA
SASASAS
SASASASA
SASASASAS
SASASASASA
SASASASASAS
SASASASASASA
SASASASASASAS
SASASASASASASA
SASASASASASASAS
SASASASASASASASA
SASASASASASASASAS
SASASASASASASASASA
SASASASASASASASASAS
SASASASASASASASASASA
SASASASASASASASASASAS
SASASASASASASASASASASA
SASASASASASASASASASASAS
SASASASASASASASASASASASA
SASASASASASASASASASASASAS
SASASASASASASASASASASASASA
SASASASASASASASASASASASASAS
SASASASASASASASASASASASASASA
SASASASASASASASASASASASASASAS
SASASASASASASASASASASASASASASA
SASASASASASASASASASASASASASASAS
SASASASASASASASASASASASASASASASA

(runo jatku samanlaisena paisuen niin, että se leviää kohti oikeaa laitaa)

Olisi mielenkiintoista kuulla edellistä runoa siteerattavan myös radiossa päivän mietelauseena tai ohjelmassa tämän runon haluaisin kuulla.
___________________________________________

Näytteeksi vielä kolme kivaa runoa Aronpuron muista kokoelmista:

HENKI JA ELÄMÄ (kokoelmasta Rihmasto v. 1989)
Valtio on luva
nnut kirjailij
an hengestä vi
iden miljoonan
dollarin tappo
rahan. Vaimoni
on toisella ku
(runo jatkuu samalla systeemillä)
________________________

LINTULAULU (Rihmasto)

Kaukasian mies
lauloi lapsellensa:

Ei tikka tapa
ja ämpäri ei huku

Ei tikka tapa
ja ämpäri ei huku

Ei tikka tapa
ja ämpäri ei huku

Ei tikka tapa
ja ämpäri ei huku
(runo jatkuu täsmälleen saman sisältöisenä)
_________________________________

Seuraavan runon tehosteena on aakkosjärjestys:

KYTKINKAAPPI (kokoelmasta Mikä tahansa 2003)
Connectingbox
työtön aamen
työtön BKT
työtön cheerleaderi
työtön diileri
työtön etana
työtön FI-kuski
työtön gammayökkönen
työtön huvipursi
(jne.)
_________________________________

Aina ei ole Aronpuronkaan runoilijantie ollut yhtä auvoista. Hänen ollessaan Kemin kirjastolaitoksen virkailijana 1970-luvulla kirjaston silloinen johtaja, kirjallisuudentutkija, sittemmin prof. Raoul Palmgren (s. 1912) kieltäytyi hankkimasta kokoelmiin alaisensa ja aatetoverinsa Aronpuron kirjaa Aperitiff - avoin kaupunki (v. 1965), koska Palmgren - entinen Tampereen kaupungin kirjastonjohtaja - piti sitä huonona pilana. Kyseisessä kollaasiteoksessa on mm. mainoksia, uutisia, bibliografioita ja logaritmitaulukoita. (Tieto saatu Lasse Koskelan kirjasta Suomalaisia kirjailijoita Jöns Buddesta Hannu Ahoon, s. 24). Onpa joissakin Aronpuron runokirjoissa ruokalistoja, sisällysluetteloita, hinnastoja, katkelmia puhelinluetteloista, hienosti sanottuna: indeksejä, ym. kivaa.

Ennen Kemin aikaa, ja sen jälkeenkin Tampereen kirjastolaitoksessa yhteensä vuosikymmeniä työskennellyt Aronpuro on huolehtinut siitä, että kaupungin kirjastojen hyllyt suorastaan pursuavat hänen omia kirjojaan. Nimenomaan pursuavat, eivät siis ole lainassa, koska filosofiasta, eritoten semiotiikasta mitään tajuamaton epä-älyllinen lukijakunta ei älyä kirjoja lainata.

Aronpuro on poliittinen opportunisti. Entinen vallankumouksellinen on pitänyt juhlarunon oikeistolaisuuden eräänä henkisena keskuksena tunnetun Tampereen yhteiskoulun satavuotisjuhlassa v. 1995, samoin kuin kapitalistien omistaman Tampereen Verkatehtaan (Tamfelt) 200-vuotisjuhlassa v. 1997.

***************************

Yllä esitellyt, määrältään vähäiset, mutta sisällöltään sitäkin edustavammat runonäytteet riittänevät osoittamaan, että Aronpuron tuotanto ei turhaan ole tuottanut tekijälleen vuosikymmenien kuluessa lukuisia kirjallisuuspalkintoja, kivasti rahaakin, joka on viime kädessä peräisin yhteiskunnan kukkarosta.

Tampereen kaupungin aseveliakselin luottorunoilija ja entinen tulisieluinen taistolainen lieneekin suomenmestari erilaisten palkintojen saamisessa (Ks. Googlesta)!

Aronpuro on käsitteellisen, ja samalla käsittämättömän runon mestari, "snobien" runoilija. Onnittelen ovelaa veijaria, myös valtion taiteilijaeläkkeestä!

Väinämöisen jäähyväiset

Väistyi vanha Väinämöinen, meren poika, myrskyn poika,
astui mielin miettiväisin kohti alkujuuriansa,
rakasta, kotoista merta.

Loitsi vaskisen venehen, lauloi purren välkkyväisen,
umpipurren puuntavaisen, ja istahti sen perälle.
Katseli kotokyläänsä haikeana, vaikeana.

Jäähyväisiksi väelle lauloi virren viimeisensä,
lähtöveisunsa veteli:
“Antaa aikojen kulua, vuotten mennä, toisten tulla,
voihan vielä koittaa aika, jolloin kaikuu Suomen laulut,
raikuvat runojen rytmit suomalaisella mitalla,
Kalevalan poljennolla.

Niin voivat säkeet nämäkin, niin saattaa tämäkin soitto,
olla taasen arvossansa.

____________________

Aulis Rintala: Kalevala nykysuomeksi (2006), kuva: Eero Heikkinen

Nuorisokielen trokeiset säkeet

(Tohtori, suomen kielen dosentti Irmeli Pääkkösen arvostelu ollut Kaleva-lehden kulttuuriosastossa)

Opaskirja
Aulis Rintala: KALEVALAMITAN OPAS URBAANILLE RUNONIEKALLE
Kalevalaisen Runokielen Seura, Tampere 1999. 117 s.

Kalevalaisen runokielen harrastus on viime vuosina elänyt uutta kukoistuskautta. Eipä kalevalakielen käyttö ole Suomessa koskaan lakannutkaan: kun suullinen runonlaulu luku- ja kirjoitustaidon levittyä vähitellen siirtyi maantieteelliseen ja yhteiskunnalliseen periferiaan ja alkoi unohtua, osuivat paikalle sopivasti ne erilaiset aatesuunnat, joiden kannattajat halusivat tallettaa arvokkaana pidettyä kansanviisautta ja kansallista perintöä.

Runonkerääjien kertoman mukaan heidän kiertämissään runokylissä vielä "vanha runo kaikui kaikkialla", mikä ehkä merkitsi aikansa ja paikkansa äänimaailmassa vähintään samaa kuin meillä nykyisin sähköisten viestimien kautta kuuluva musa ja tavaratalojen musiikki.

Ruotsin vallan ajan suomalaisen kirjallisuuden tutkijat ovat myös todenneet, ettei kalevalainen runokieli jäänyt oppineille täysin oudoksi. Tilapäisrunojen sepittäjät, Turun akatemiassa kasvaneet oppineet ja seurakunnissa vaikuttavat pappismiehet, käyttivät usein kotipuolessaan oppimaansa kalevalakieltä, toiset koko lailla taitavastikin. Saavutusten huippuna lienee mainittava Matias Salamniuksen "Ilolaulu Jeesuxesta".

Näissä teksteissä kalevalamitta oli tullut uuteen käyttöön, se esiintyi kirjallisena, ei enää vain auditiivisesti vastaanotettavana. Sen vanha funktio: tiedon säilyttäminen ja siirtäminen muistiystävällisen kielen avulla seuraaville sukupolville ja toisiin kyliin, ei enää ollut ensisijainen. Kirjoitettu kieli oli toki ketterämpi tiedon säilyttäjä ja siirtäjä.

Mutta kalevalaisen runokielen hioutunut muotokieli houkutteli niin oppineita runoniekkoja kuin myöhäisemmän ajan rahvaanrunoilijoitakin. Sitten tuli Elias Lönnrot ja yhdisti eri murrealueilta keräämänsä runot Kalevalaksi, antoi niille loogisena jatkuvan juonenkulun lisäksi myös rikkeettömän ja yhtenäisen runoasun, jossa eri murteiden variaatioita ei enää näkynyt. Näin syntyi Kalevalan kieli.

Uusi kalevalakieli on viime vuosikymmeninä voimistunut, ehkä etnisten perinnepääomien tultua muutenkin muotiin, ehkä joidenkin yksilöiden innokkaan ja vaikutusvaltaisen toiminnan avulla.
Paljon varmaan merkitsi Vanhan Kalevalan 150-vuotisjuhlavuosi 1985, jolloin Kalevala-harrastusta levitettiin kouluihin ja Yleisradiossa oli parikin ohjelmasarjaa, joissa käsiteltiin kalevalaisen runomitan käyttöä ja runonlaulua. Runoraati arvosteli sille lähetetyt sepitteet nimenomaan tuon yhtenäisen, Kalevalasta tutun runomitan säännösten mukaan. Pieni vihkonen, jonka Pentti Leino oli laatinut, levisi tuolloin laajalle opastamaan kalevalamitalla yrittäjiä.

Runonlauluharrastus on sittemmin vahvistunut myös ääneen kuultavaksi. Jo jonkin aikaa on järjestetty runonlaulun mestaruuskilpailuja. Vienan Karjalan Ystävät ry:n julkaisema Petri Niikon Iskevän ikimitan opas on ilmestynyt parina painoksena. Kirjanen on ammentanut innoituksensa nykykareliaanisista maisemista, ovathan Vienan runokylät auenneet uudelleen.

Oppaan teksteissä tuntuivat kovin painavilta ja jopa asenteellisilta kirjoittajan maininnat "kielioppikummajaisista" ja "valitettavasta tieteellisestä koukeroisuudesta, joihin tutkijat ja opettajat ovat sortuneet mittaa esitellessään". Ansiokas osio oli runsas runojen valikoima, varhaisten kirjailijoiden runojen lisäksi esim. Urpo Nuorvan Talvisodan kronikka. Tässä onkin tärkein kalevalamitan käyttöön johdattava opiskelumuoto: itsensä altistaminen kalevalakielelle, kalevalaisen runolaulun kuuntelu ja katselu. Varsinaisen kalevalamitan osalta monet oppaan julkaisemat runonsäkeet kyllä herättivät hämmästystä. Lieneekö sitten sanan tavuihin jakamisen taitokin laskettu mainittuihin kielioppikummajaisiin.

Uusin tekijä kalevalamitan opetusalalla on Aulis Rintalan Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Sen oppikirjaluonnetta lujittaa tiukka, numeroitu jäsentely. Pääluvut on otsikoitu kalevalamittaisina: Kielemme kalevalainen; Pohjana trokeinen mitta; Tehokeinoja kosolti; Nyt sinun olisi aika, laatia oma runosi; Tehtävien ratkaisuja. Jopa Sekalaisia säkeitä -liitteen otsikko on nelipolvinen trokee.

Laaja liite sisältää kirjan tekijän kalevalamittaisia runoja. Yksi niistä on Väinämöisen matka nyky-Suomeen, ja useat muutkin käsittelevät ajankohtaisia tapahtumia ja sijoittavat yllättäviäkin nykytermejä kalevalaisiin säkeisiin.

Enpä tullut ennen ajatelleeksi, että esimerkiksi muodikas "hyvinvointivaltiomme" on nelipolvinen trokee. Ja miten hyvin nuorison keskustelukielen voimasanat ja sisällyksettömät sanankäänteet sijoittuvatkaan trokeiseen säkeeseen: "Siinä niinku voivotteli"; "Sillai niinku, kai sä tiijät". Mukana on myös viron kielellä sepitettyjä runoja.

Tiukan numeroidun jäsentelyn vastapainona ovat kirjaa elävöittämässä Jali Jamalaisen piirtämät sarjakuvamaiset ruudut, joita tutkimalla saa perehtyä tarinaan opettaja-Auliksen ja Santtu-pojan kalevalaisesta oppitunnista.

Oppilas valittaa: "Unohdin kynän kotio". Johon opettaja, yhä vain runomitalla: "Se oli hyvin sanottu, tuosta saat minun kynäni." Mutta sitten kiihtyen: "Et tunne tavujakoa, jo on aikoihin eletty! Osaatko edes lukea?" Ja oppilas: "Mulla on kovasti nälkä"; "Janottaakin niin pirusti"; "Tää on liian vaikeata"; "Minä taidan kohta kuolla". Opettaja puolestaan tyytyväisenä: "Se on muuten aivan oikein."
Esipuheessa tekijä ilmaiseekin: "Ihanteenani olisikin tuottaa sellaista runoa, että lukija/kuulija ei ainakaan aluksi edes huomaisi, että kyse on kalevalamitasta."

Rintala julistaa olevansa säännönmukaisen Kalevalan runomitan kannattaja: "On käsittääkseni vain yksi kalevalamitta, Kalevalassa ilmenevä runomitta, muunnelmia ei." Hän lupaa myös: "Nykysuomi suostuu tuohon vanhaan muottiin ja nuottiin melkein yhtä hyvin kuin menneiden vuosisatojenkin kieli."

Rintala haluaa palauttaa vanhalle runolle sen arvon, joka sille kuuluu, ja opettaa "mitallisesti kurinalaista kalevalamittaista runoutta". Tässä hän siis lähtee toisille linjoille kuin mainitsemani Ikimitan opas.

Opetuksen pääpaino näyttäisi olevan kalevalakielen kirjallisen viljelyn puolella. Tosin runon laatijaa kehotetaan ottamaan huomioon vinkkinä, että runoa synnyttäessä on hyvä äännellä, hyräillä, laulaa tai "räpätä" rap-musiikin malliin. Runon sepittäjää auttavat myös harjoitustehtävät, joita on jokaisen jakson kohdalla.

Opas noudattaa hyvää oppikirjatapaa: keskeiset käsitteet määritellään ja tehdään selväksi. Näin opitaan pää- ja sivupaino, tavurajan löytäminen sekä lyhyen ja pitkän tavun määritelmät, diftongit ja vokaaliyhtymät. Nämähän ovat välttämättömiä käsitteitä, jos kalevalamittaista runoa sepitetään tiedostaen tai jos korjataan pikaisesti improvisoituja säkeitä korrektille mitalle.

Esimerkiksi murrelmasäkeen selittäminen luulisi olevan mahdotonta muulla tavoin. Tietenkin varhaisten runonlaulajien oma kielikorva tuotti ne erehtymättä, mutta tässä ei opastetakaan valiorunoilijoita vaan pyritään saamaan jonkinmoinen kalevalakielen taito jokaisen opinhaluisen ulottuville. Kovin raskaalta tuntuu luku 2.5, jossa käydään läpi kaikki mahdolliset tavumäärät säkeen alusta ja lopusta laskien. Aivan uteliaisuuttani katsoin, millainen voisi olla "seitsentavu säkeen lopussa" -tapaus. Tällainen: Pään pärisemättömäksi. Eipä tunnu kovin tavalliselta tarpeelta tällaisen säkeen käyttötaito.

Ansiokkaasti on käsitelty nykyajan runoniekkaa askarruttava kysymys pitkän vokaalin käyttämisestä kauempana sanassa. Vokaalien välisen h:n säilyttämistä (katsomahan) tekijä luonnehtii mitä olennaisimmaksi kalevalamitan piirteeksi. Onhan se eräillä murrealueilla nykyisinkin käytössä. Vaikka "jos vakaalienvälinen h sinua tympii, runoilu on kyllä mahdollista ilman sitäkin, tosin huomattavasti vaikeampaa."

Tätä kohtaa lukiessani syntyi sentään ajatus: eikö innokkaille kalevalakielen harrastajille voisi opettaa edes sen verran kielihistoriaa, että määriteltäisiin tavujen supistumisen käsite? Sen kauttahan avautuvat monet kalevalakielen lait loogisina.

Kalevalaiseen runomittaan keskeisinä kuuluvat kertokuviot on Rintalan teoksessa esitelty melko monipuolisesti. Tehokeinoista mainitaan vielä eräät kielikuvat, antiteesit ja kieltokuviot. Näille on kuitenkin varattu vähemmän sivuja kuin esimerkiksi mainitsemalleni, jotenkin uuvuttavalle 2.5-luvulle.

Jonkin verran oudoksun oppaan pyrkimystä yksinkertaisimpaan mahdolliseen nykysuomeen, niin että todetaan: "Näistä fossiileista ei ole sinulle esikuvaksi" ja esimerkkeinä "fossiileista" mainitaan muutamia itämurteissamme vieläkin käytössä olevia muotoja: loi-monikko (pilvilöiksi), essiivimuotoinen toinen partisiippi (lähtenynnä) ja ihana, verbiemme muotosarjaa täydentävä refleksiivitaivutus (kallistihe ja veäite). Mielestäni myös taitava sanan typistäminen (miel'aloille) olisi pikemminkin ansio kuin vältettävä ominaisuus. Voihan ajatella, että joku itäsuomalainen ei-urbaani kieliniekka myös suosisi kalevalamittaa.

Otsikkonsa ja esipuheensa mukaisesti Rintalan opas pyrkii opettamaan nykyaikaista ja urbaanista kalevalaista runomittaa. Tämän ohjelman vuoksi on ymmärrettävä pidättäytyminen eräästä kalevalaisen runon kannalta olennaisesta alueesta.

Varsin niukasti, jos lainkaan, on nimittäin kiinnitetty huomiota sanastokysymyksiin. Perinteisen kalevalakielen todella rikas sanavarasto jää kätköön runoniekan mahdollisuuksia kirjattaessa. Hyvä on, että nykyaikaisen urbaanikeskustelun muotisanoja osataan viljellä kalevalakielessä. Olisiko silti ollut syytä korostaa vanhan sanaston avaamia rikkaita maailmoja? Onhan melkein jokaisessa Kalevala laitoksessa sanojen selityksiä, ja tavoittamattomissa ei ole keneltäkään Aimo Turusen kiehtova teos Kalevalan sanat ja niiden taustat.

Jospa runonlaatija asettaisikin tavoitteensa niin korkealle, että totuttaisi rikastamaan runokieltään laajemmaksi kuin urbaanisuomi?

IRMELI PÄÄKKÖNEN

Saitko aamulla kalua?

Kävin Vienan Karjalan kuulussa Vuonnisen runokylässä jokin vuosi sitten. Kysyin majatalomme pihassa kalaa perkaavalta nuorelta naiselta kalevalaisittain:
- Saitko aamulla kalua?
- A, tieämpä mitä pakajat, ylen äijä sain kalua.

Kalevi Wiikin Suomen murteiden kartastosta (v. 2006) löytyy yhteensä yhdeksän kala-sanan partitiivimuotoa:
kalaa
kallaa
kalloo (Savo)
kaloo (Ylä-Satakunta)
kalloa (Kannaksen Karjala, Etelä-Savo, Etelä-Karjala, Kainuu)
kallua (Inkerinmaa)
kaloa (Etelä-Lappi, Kainuu)
kalua (Venäjän Karjala, Päijät-Häme)
ka-la (Lounais-Suomi)

Väinö soittaa kantelesta

Suaristeli sormiansa, norjisteli, notkisteli,
järiesti juluppiansa, pyhkii toisem peukalonsa,
kuivas keskisormiansa, viiksikarvoja kohenti,
niisti noukkansa hiahan, istahti kisakivelle.

Soittovärkim maasta nosti, kalalluisen kantelhensa
allep partansa asetti, päällep pattipoloviensa.

Vaikka vanha jo olikin, sormet juaksi joutuusasti,
vikevää vilistiväkkin, hypähteli hauven hammas,
joikuuvat orihij jouhet, runoolivat ruunaj jouhet,
Hiiren hallavan hevoosen.

Aulis Rintala: Kalevala eteläpohjalaisella murteella (Lumo-kustannus 2008), kuva: Eero Heikkinen

Pohjanmaalta kerätty suhteellisen vähän kansanrunoja. Miksi?

Miksi Länsi-Suomesta, varsinkin Pohjanmaalta on kerätty melko vähän kansanrunoja? Jo katolinen kirkko ja myöhemmin 1500-luvun lopulta lähtien Suomessa hitaasti vakiintunut luterilainen kirkko suhtautuivat vihamielisesti noituuteen ja sen harrastajiin. Noidat, velhot, shamaanit, tietäjät, parantajat käyttivät loitsuissaan ja manauksissaan yleensä mytologista äidinkieltämme, kalevalakieltä, joka kielimuoto jo sinänsä kirkon mielestä oli itse perkeleestä.

Polttoroviot roihusivat 1600-luvulla erityisesti Pohjanmaalla, jossa poltettiin suhteellisesti paljon enemmän "noitia" kuin Suomessa keskimäärin - puolisen sataa. Idässä päin ortodoksinen kirkko suhtautui kansanperinteen eri muotoihin suopeammin. Vienan-Karjala ja Kantelettaren osalta myös Suomen puoleinen Karjala olivatkin kerääjien aarreaittoja Kannaksen Karjalaa lukuun ottamatta.

Kun muun Euroopan noitavainoissa surmattavat olivat enimmäkseen naisia, Suomessa heistä suurin osa oli miehiä. Kuka hyvänsä saattoi vaikkapa naapurin ilmiannosta joutua noituudesta syytteeseen, josta oli yleensä vaikea vapautua. Ei siis ihme että kansan omat laulut ainakin Pohjanmaalla vaikenivat pitkiksi ajoiksi näin raskaan jyrän alla. Tuskinpa parikymppiset kerääjät, yliopiston opiskelijat, Pohjanmaalle olisivat ulkaltautuneetkaan kiihkeimpänä keräilyaikana eli 1800-luvulla, puhumattakaan sitä ennen. Olisivat kai saaneet puukosta.

Toisaalta luterilainen kirkko kehotti pappeja panemaan muistiin kansan viljelemiä runoja, olihan sielunvihollisen elkeet tunnettava. Etelä-Pohjanmaalta on esim. merkitty muistiin 1700-luvun alussa kansanrunoutemme vanhimpaan kerrostumaan kuuluvan Pyhän Henrikin surmavirren kaksi ensimmäistä toisintoa - vasta myöhemmin runon tapahtuma-alueelta, Lounais-Suomesta.

Annamari Sarajas arvelee seuraavan runon Pohjanmaan seitsemästä kivikirkosta muistiinmerkitsijäksi Limingan kirkkoherraa Christiern Gisselkorsia 1700-luvun alkupuolelta. Runomuotokin on melko puhdasta vanhaa suomalaista mittaa:

Kemis on kiwinen kircko, toinen kircko Torniossa,
kolmes Cockolan kylässä, Neljes neito Niemen Päässä,
Wides Wasan Caupungissa, Cuudes Kyron kangahalla,
Seitzemäs Nerpion nenällä.

Jotkut kirkkoherrat ja kappalaiset, esim. Kauhajoella ja Ilmajoella, jopa sympatisoivat kansanrunoja, vaikka tämä kirkonmiehiltä periaatteessa oli kiellettyä. Kirkonmiehet ja muut oppineet itsekin kirjoittelivat onnittelu- ja muistorunoja toisilleen kansanrunon muotoon. On muistettava, että kalevalainen runous on ollut uuden ajan alussa, vielä 1600-luvulla, yleistä joka puolella Suomea (esim. Matti Kuusi).

Pohjalaiset ovat kyllä laulullista ja runollista väkeä: Esim. rikas eteläpohjalainen riimiin perustuva kansanlauluperinne (rekilaulut) hakee vertaistaan muista maakunnista.
(Lönnrotin aikaa varhaisemmasta runoharrastuksesta ja runojen keruusta, myöskin Pohjanmaalta, saa tarkempaa tietoa A. Sarajaksen kirjasta Suomen kansanrunojen tuntemus 1500 - 1700-lukujen kirjallisuudessa).

Lönnrot ja muut kerääjät olivat Pohjanmaan ja muunkin Länsi-Suomen suhteen siis jo pahasti jälkijunassa. Kantelettarensa esipuheessa Lönnrot totesi, että runonkeruu hänen aikanaan ei ollut ainakaan liian aikaista: "Varahinen ei siis taida olla'kaan Suomen runojen ja laulujen unohduksen tieltä korjaaminen. Jopa ei varahinen, vaan valitettavasti kylläki myöhänen. Monta niistä kauniimmista on jo iäksi päiväksi kadonnut ja monta näihin aikohin säilynyttä katoaa päivä päivältä, vuosi vuodelta, polvi polvelta, entisten jälkeen, jos niitä ei kohta ja täydellä toimella sitä ennen korjata."

Samassa esipuheessa Lönnrot valittelee, että "Savosta on jo enin osa kadonnut niin lauluista , kun virsistä, kuitenki vielä siksi jälkimuistoa niistä ollen, että helposti nähdään, niiden sielläki ennen muinaan tutumpia olleen. Pohjanmaalta, Hämeestä ja muilta paikoilta Suomessa niitä enää tuskin muistoksikaan entisestä olostansa tavataan."

Suomen Kansan Vanhat Runot –sarjassa, sen numerossa XI (Etelä-Pohjanmaan runot, SKS 1933) on kuitenkin Etelä-Pohjanmaan jokaisesta pitäjästä yhteensä noin 2700 runoa tai runonpätkää, jotka ovat enemmän tai vähemmän kalevalamittaisia. Runot ovat etupäässä juuri noita kirkon vihaamia loitsuja ja manauksia, jotka oli tarkoitettu ”hyötykäyttöön”, tauteja ja onnettomuuksia vastaan.

Näytteeksi SKVR:sta Ylihärmästä 1800-luvulla poimittu ähkytaudin parantamiseen tarkoitettu synty- ja samalla manausloitsu (runo nro 1165):

Ähky puhku puhmeroonen, Toinen poika tohmeroonen,
Kolomas kovan nokinen, Sysipuista synnytetty
Pantu raitaan pakkuroosta, Koivun kaarista ko’ottu.
Otanpa kokolta kourat, Harakalta haaruttimet,
Linnulta lihanpitimet.
Kovemmat on mulla kourat, Kun on kourat kontiolla.
Kiverämmät on mulla kynnet, Kun on kynnet ilveksellä;
Jolla mä konnan kouristelen.

Kullervon huria kosto

Hairas puukkoonsa framille, helavyältänsäv vetääsi,

sillä kyrsäänsäk kokeeli.

Turhaa ei epääly ollu:
terä kraapaasi kivehen, kohta kimmahti takaasin

ja samas rusahti poikki, kahavan tyvestä katkes.

Kullervo, kolokko poika, kattoo kauvam puukkojansa,

piaj jo itkua tuherti, sanoo hynginnän seasta:

"Veittev verrav velieyttä, raurav verrar rakkautta,

arvokas isäm perintö, kalu ainua kotua,

senkin katkaasin kivehen, leivänkyrsähän kovahan,

akallutkal leipomahan.

Kuinka kostaasin häpiän, naisen nauruj ja pilakan,

häjyn ämmäm paistannaasen, ankian ateriani?"

Aulis Rintala: Kalevala eteläpohjalaisella murteella (Lumo-kustannus 2008), kuva Eero Heikkinen

Jouko ampuu Väinämöistä

Äitimuorinsa kyseli:
“Ketä kyttäät Jouko-poika, mitä saalista halajat,
miksi sihtailet selälle suurella sota-aseella?“

Sanoi siihen Joukahainen:
“Tapan hullun Väinämöisen, paskanjauhajan pahaisen,
pois mailta maleksimasta, tekemästä tyhmyyksiä,
leuhkimasta lauluillansa.“

Emo poikaansa varoitti:
"Älä ammu laulumiestä, hävitä hyvänimistä,
Väinölän kylän parasta, sehän on sukua suurta,
jumalallinen olento, lankomiehen veljen poika.
Jos nyt ammut Väinämöisen, tapat tietäjäuroksen,
loppuu laulu Väinölästä, ilo pois Kalevalasta.

Aulis Rintala: Kalevala nykysuomeksi (2006), kuva Eero Heikkinen

Mitä hyötyä tästäkin on?

Mitä hyötyä kalevalakielen taidosta on? Näin kysyvät nykyisetkin utilitaristit, hyötynäkökohtia korostavat. Toimiessani suomen kielen maikkana oppilaani kysyivät usein, että mitä hyötyä tästäkin on, kun yritin jotakin opettaa.

Voidaan tietenkin kysyä, onko omaleimaisen kulttuurin vaaliminen näinä maapalloistumisen aikoina hyödyllistä. Mitä suomalaiseen identiteettiin tulee, niin eiköhän kalevalakieli ole juuri osa itseämme, vuosituhantista geeniperimäämme. Ollakseni runollinen, pateettinenkin, se on Suomen sydämen kieltä, sitä suomalaisen sanan sinfoniaa. Ainutlaatuista kalevalaista koodiamme ovat ihastelleet kielentutkijat kautta maailman.

Oppilaiden kielellisen kehittymisen kannalta ajatellen kalevalakielen opiskelu on sukeltamista syvälle suomen kielen olemukseen. Äidinkielemme sana äänteineen joutuu oppilaan perusteellisen analyysin kohteeksi. Pohtiessaan kalevalakieleen olennaisesti kuuluvaa alkusointua ja muuta äänneharmoniaa oppilas huomaa äidinkielensä sointuisuuden, äänteellisen kauneuden. Etsiessään synonyymisia ja/tai analogisia ilmauksia kertosäkeisiin oppilas huomaa, että asia voidaan sanoa ynonyymisesti, monella tapaa toisin, vielä kauniimmin. Mikä onkaan parempi keino hankkia sanottavalleen ilmeikkyyttä, monipuolisuutta. Useinhan kielen ammattilaiset varoittavat meitä sanavaraston köyhtymisestä.

Kalevalakielen harrastus on kielellä leikkimistä, sanaseppoilua ja sitähän suomalaiset rakastavat. Televisiossa ja radiossa järjestetään kaikenlaisia sanataituruuden kisoja. Kalevalasäkeiden sepittely muistuttaa hyvin paljon sanaristikon täyttöä: molemmissa synonyymi- ja analogiataju on tärkeällä sijalla. Kalevalakieli pakottaa oppimaan tiivistämisen taitoa: sanoma on saatava mahtumaan säkeen kahdeksaan tavuun. Kalevalakieli on äännetaidetta, tavutaidetta, säetaidetta, sanataidetta - kielen taidetta.

Aulis Rintala, tavutaiteilija

Kalevipoegin runomitasta

Monet ehkä luulevat, että virolaisten kansalliseepos, Friedrich Reinhold Kreutzwaldin Kalevipoeg, jonka hänen kaimansa Friedrich Robert Faelmann pani hyvälle alulle ennen kuolemaansa, on Kalevalan tapaan runoiltu kalevalamitalla. Kuitenkin eepos on pääosin etelävirolaista rekimittaa (regivärss), jossa murtosäkeet ovat perin harvinaisia ja jossa runojalan nousussa on yleisesti lyhyt ensitavu. Runomitta on puisevan tuntuista, kaukana kalevalamitan elastisuudesta.

Tutkijat eivät ole varmoja siitä, onko Etelä-Virossa edes koskaan esitettykään runoja kalevalaisella poljennolla, niin kuin Pohjois-Virossa ja Suomen seuduilla. Pistän näkyviin noin 80-säkeisen runon Kaleva-kuningas, eepoksen lyhennetystä laitoksesta, sen ensimmäisestä luvusta (Esimene lugu). Kalevalamitasta poikkeavat kohdat olen vahventanut. Helmer Winterin suomennos (v.1958) on vieressä. Se on taas tuttua, moitteetonta kalevalamittaa.

Sõua, laulik lausa suuga - Souda, laula, laulajani,
Sõua laululaevakesta - souda laululaivastasi,
Pajataja paadikesta - venhoasi vierettele
Sõua neid sinna kalda'alle - kaunihille kaltahalle,
Kuhu kotkad kuldasõnu - kunne kokko kultiansa,
Kaarnad hõbekuulutusi - havukat hopeitansa,
Luiged vaskseid lunastusi - valkojoutsen vaskiansa
Vanast ajast varistanud - karistivat kauan sitten,
Muistepäevist pillutanud! - aikoina jo ammoisina.
*
Vilistage, vete lained - Laula, laine, virka, vieno,
Avaldage, tuuled armsad: - armas ilmoita, ahava:
Kus see Kalevite kätki - kussa kätkyt on Kalevan,
Kange meeste kodupaika - koti miesten on komea,
Vikerlaste varjuvalda? - urhojen asuntopaikka?
*
Laula, laulik, miks ei laula - Laula, soita, laulajani,
Miks ei, kulda kuulutele? - miks'et kulta kuuluttele?
Mis ma kukun, kurba lindu - Mitä laulan, kurja lintu,
Mis ma laulan, närtsind nokka?- kuihtunut kujerteleisin?
Noorus närtsinud nõmmessa, - Nuorra kuihduin nurmikolla,
Kolletanud kanarbikku - leinakoivun lehtyenä,
Leinakase lehtedesse. - kanervikkohon katosin.
*
Kaugelt näen koda kasvamas - Kodin näen kasvamassa,
Kalevite kaljulinna - kivisen Kalevan linnan,
Tammed müüridel toeksi - tammet muurien takana,
Kaljurahnud seina katteks - kivet seinän kattehena,
Toomingad toa tagana. - tuomipuut tuvan takana.
*
Sahakeme sõnasida - Sanat nostamme salasta,
Vanajutu jägedelle - sadun sankarin sanomat
Raudse põlve radadelle! - polven rautaisen rajalle!
*
Muiste leiti Kalevalas - Kasvoi kerran Kalevan mailla
Kange meeste kasusida - miesten vetreitä vesoja,
Mitmes külas kasvamassa - kylän kuulun kuulumilla,
Mitmes talus tõusemassa - talojensa tantereilla
Mis kui Taaralaste taimed - Taaran taimina hyvinä,
Võidulaste võsukesed - vesopuina voitollisten,
Sureliku eide sülest - äidin armahan sylistä
Siia ilma siginenud - ilmoille ylennehiä -
Mehed kui tammed tugevad. - miehet kuin tukevat tammet.
*
Põhja piiril seisis pere - Pohjan mailla perhe kasvoi,
Tugev talu kaljudella - turvana talo tukeva
Taara tamme metsa ääres - Taaran tammimetsikössä
Pool veel seisis metsa peidus - puoli puiden peittehessä
Teine pool lausa lagedal. - toinen laidassa lakean.
Peres kasvas kolme poega - Kasvoi kolme poikalasta,
Taaralaste taimekesi - Taaran taimina yleni:
*
Üks neist veeres Venemaale - Yksi vieri Venäjänmaalle,
Teine tuiskas Turjamaale - toinen tuiski Turjanmaalle,
Kolmas istus kotka selga - kolmas se kokon selässä
Põhjakotka tiiva peale. - Pohjan pitkille perille.
*
See, kes veeres Venemaale - Ken se vieri Venäjänmaalle,
Kasvas kauniks kaubameheks - siitä kauppias kasusi,
Poepoortide punujaks. - punapaulojen punoja.
*
See, kes tuiskas Turjamaale - Ken se tuiski Turjanmaalle,
Sirgus vapraks sõjameheks - siitä urho urkenevi,
Tõusis tapri taotajaks - kasvoi tapparan takoja.
*
See, kes sõitis kotka seljas - Kotkalla ken lentelevi,
Põhjakotka tiiva pealla - Pohjan kotkan siiven päällä
Lendas palju, liugles palju - lentelihe, liitelihe,
Lendas tüki lõuna poole - lensi, liiti lounahasen,
Teise tüki tõusu poole - idän ilmoille yleni,
sõitis üle Soome mere - lensi poikki Suomen lahden,
Liugles üle Läänemere - liukui Läänenmerta myöten,
Veeres üle Viru mere - Viron merta vieretteli,
Kuni õnne kohendusel - kunnes onnen kohdatessa,
Jumalikul juhatusel - jumalien johtamana,
Kootkas kõrge kalju peale - kotka heitti kalliolle,
Viskas mehe Viru randa. - Viron rantahan ravisti.
*
Meie maale tulnud meesi - Meidän maalle tultuansa
Riiki kohe rajatanud - kohta kansansa kokosi,
laia valda asutanud - varusteli vallan vankan,
kena koja ehitanud - kodin kaunihin kohotti.
*
Kust ta vägev-volil käsi - Väkevällä voimallansa
Laia valda valitsemas. - vallitsevi vallan laajan.

Lönnrotin Kalevalassa satoja säkeitä eteläpohjalaisella murteella

Yhteinen vanhakantainen vokaalienvälinen h

Kuten tiedämme, Kalevalan runosäkeet on kerätty pääosin Vienan Karjalasta. Vienalaismurteille ja eteläpohjalaiselle murteelle on yhteistä vanhakantainen, jo kantasuomesta periytyvä vokaalienvälinen h: kuulemahan, uimahan, tulkohon, lovehen. Suotta ei prof. Kalevi Wiik ole nimittänyt tuota välivokaalia "kalevalaiseksi h:ksi" (Suomen murteiden kartasto 2006).

Varsin usein vienalaismurteissa kuitenkin h:n jälkeinen äänneaines jää pois, jolloin sanat ovat h-loppuisia: otettih, ajoh, pirttih, naitih, annetah, itäh, kotih, uimah, suuh, kuulemah, ajamah, ajetah, tulkoh, loveh, nostamah, vietih, uimah, mentih, tagomah, pannah, tappamah, haukkumah, männäh, kekoh.

Runomitallisesti h-loppuiset sanat eivät ole kovin kelvollisia, eikä sellaisia Kalevasta löydykään. Lönnrot ratkaisi tämän kielellisen ”puutteen” turvautumalla eteläpohjalaiseen malliin, jossa sanat sanotaan h:llisina loppuun asti: otettihin, ajohon, pirttihin, naitihin, annetahan, itähän, kotihin, uimahan, suuhun, kuulemahan, ajamahan, ajetahan, tulkohon, lovehen, nostamahan, vietihin, uimahan, mentihin, takomahan, pannahan, tappamahan, haukkumahan, mennähän, kekohon.

Satoja eteläpohjalaissäkeitä

Väli-h:n ”ansiosta” Kalevalasta löytyy satoja säkeitä selvällä EP:n murteella. Eepoksen runoista 1 – 5 löytyvät ainakin seuraavat säkeet:

sukuvirttä suoltamahan - lajivirttä laulamahan - sormet sormien lomahan - Kerän pistin kelkkahani - virsilippahan viritän - se kuuksi kumottamahan - uros aaltojen sekahan - manterehen puuttomahan - vesat nuoret nousemahan - katajahan kaunis marja - tämä tammi taittamahan - Tulin tammen taittamahan - puun murskan murentamahan - pääsi päivät paistamahan - pääsi kuut kumottamahan - pilvet pitkin juoksemahan - linnut puuhun laulamahan - siementä sirottamahan
vierehen Kalevan kaivon - Osmon pellon penkerehen - heitit koivun kasvamahan - siementä sirottamahan - sekä varret varttumahan - sai sanomat Pohjolahan - kourin ilmahan kovahan - aivan aaltojen sekahan -kourin ilmahan kovahan - laulan laulajan parahan - käki päällä kukkumahan - Siitä siinä seisotahan - seisotahan, mietitähän - mies on miestä oppimahan - toinen toista voittamahan - eikä miehen naisekkahan - läävän nurkkahan nutistan - katetahan kasvavana - sai sanomat Pohjolahan - kourin ilmahan kovahan - astu aittahan mäelle
alle vaaran vaapukkahan - vei ne aittahan mäelle - sukkahansa suistujalla - karahkahan kaatujalla - ikä tulla Tuonelahan - ruokoranta vastahansa - paasi pohjahan pakeni - panko vettä taikinahan - kukas nyt sanan saatantahan - pitkäkorva piippomahan - ristisuu ripottamahan - tulen tuojaksi tupahan - huoli armahan alenti - Virsihin Vipunen kuoli - alle kaunihin katoksen - kirjattu kivihin kirjat
kun on merta kynnettihin - louhet luotihin kokohon - tiesi tielle tullehensa - peräytän lauseheni - ennätti meri etehen - kilahti kivi vetehen - kala otti onkehensa - lohi loimahti merehen - vaskisehen vakkasehen - Teenkö tuulehen tupani - munat vierähti vetehen - manterehen puuttomahan - näki miehen muuttunehen - kuutehen kovasimehen - lehvät suurehen suvehen - koipehen kesäoravan - vierehen Kalevan kaivon - Osmon pellon penkerehen - teetti kirvehen terävän
Viestit vierähti suvehen - suin lumehen, päin vitihin - kivihintahat kätehen - kun tulit tuhmasti etehen - matkallen osannehensa - voittelohon, laulelohon - sen nuoli alentakohon - Tuohon lietohon merehen - sorran sontatunkiohon - ne on partasuun urohon - kaunihisen kartanohon - sormet kullansormuksihin - Aamulla ani varahin - loppu kaunihin kanasen -
sukuhuni suurta miestä - otti ongen taskuhunsa - vääräsääri vääntämähän - kiven kirjavan sisähän - puu paha hävittämähän - rasian rahin nenähän - tähtiä tähyämähän - tähtiä tähyämähän - kenpä maita kylvämähän - toukoja tihittämähän - sep' on maita kylvämähän - toukoja tihittämähän - Tyven työnnytti itähän - maa väkevä vääntämähän - lähtemästä Väinölähän - jos ne piennä peitetähän

Vaikka edellä lueteltujen säkeiden toistoja ei ole luetteloon merkitty, kertyy EP:n murteen mallin mukaisia säkeitä jo tässäkin otoksessa toista sataa. Kun Kalevalan runoissa 1 – 5 on yhteensä noin 2200 säettä, voi päätellä, että koko eepoksen 22 795 säkeen joukossa eteläpohjalaissäkeitä on useita satoja, ehkä tuhatkuntakin.

Aulis Rintala

Väinö laulaa Joukon suohon

Joukahainen jo tajusi

tappionsa taistelussa,

älysi hävinnehensä,

paremman tavannehensa.
Näin hän pyysi ja rukoili:

“Voi sä viisas Väinämöinen,

ikilaulaja parahin,

peruuta pyhät sanasi,

ota taikasi takaisin,

laske pois minut jo täältä,

päästä tästä pintehestä,

paikasta pirullisesta,

annan aarteeni sinulle!"

Sanoi viekas Väinämöinen:

"No, mitähän mulle annat,

jos mä sun nevasta nostan,

päästän tästä pyydyksestä?"

Aulis Rintala: Kalevala nykysuomeksi (2006), kuva: Eero Heikkinen

Väinämöisen synty

Kun ei kuusta kumppania,

auringosta ei apua,
vanha vauva Väinämöinen,

sikiömme syntymätön,

koski kohtua kädellä,

portinpieliä raotti

varpaalla vipuamalla,

lukon luisevan avasi

sormea sovittamalla.

Saikin aukon aikaiseksi,

revityksi pienen reiän,

kömpi kohdun kynnykselle,

siitä vierähti vetehen,
koitti pinnalla pysyä

keskellä merisen myrskyn.

Aulis Rintala: Kalevala nykysuomeksi (2006), kuva: Eero Heikkinen

Kauppalehdessä Kalevala EP

Kalevala eteläpohjalaisella murteella näyttävästi esillä Kauppalehdessä (nettiversio).
Katso:
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2008/11/16617&sort=false

Punahilkka kalevalakielisenä (nykysuomi)

Oli kerran pieni tyttö, Punahilkaksi sanottu.
Hänestä pitivät kaikki, eniten rakasti häntä
tytön mummo, jo iäkäs, ja vähäinen voimiltansa.

Punahilkkakin rakasti yli kaiken mummoansa,
olihan hän lahjoittanut pienelle punaisen hilkan,
sametista valmistetun.
Sitä tyttö sitten kantoi kultaisilla kutreillansa
päivät pitkät, illallakin.
Siitä hän nimensä saikin: Punahilkka, mummon kulta.

Sitten kerran syyskesällä, ani varhain aamusella,
äiti sai ikävän viestin:
Nyt on mummo sairastunut, makaa kuumeessa kovassa
yksin tautivuoteellansa.

Äiti tyttären herätti suloisesta yöunesta,
pienimmälleen näin puheli:
- Punahilkka, tyttöseni, menisitkö mummon luokse.
Mummo on kovin kipeä, yksin hän vilustuneena
makaa tautivuoteellansa.

- Tässä on vähän evästä, siinä on kananmunia,
mukana myös maitopullo, älä sitten särje niitä,
muuten mummo ei parane.
Tässä vielä vehnäsiä, panin kaikki ne korihin.

- Sano paljon terveisiä meiltäpäin, kotoväeltä,
ja pikaista paranemista!
Älä poikkea polulta, kulje vain tutulla tiellä
niin kuin ennenkin monesti.
Äläkä ala puhua aivan ventovierahille,
tuiki tuntemattomille.

Punahilkka, mummon kulta, teki työtä käskettyä,
äitiä piti totella.

Hän lähti iloisin mielin rakkaan mummonsa mökille,
tepsutteli, tanssahteli, muhkuraisella polulla.
Pitkästi piti kävellä, mummon mökkihän sijaitsi
puolen tunnin matkan päässä.

Vielä vallitsi hämärä, muttei pikkuinen pelännyt,
tie oli tuttu, turvallinen, tutut puut, kivet ja kannot,
eläimetkin ystäviä.

Joku liikkui puun takana, harmaa häntä vain vilahti.
Susihukka siellä vaani tämän aamun saalistansa
virnistellen viekkahasti,nuoleskellen huuliansa.

Mielin kielin näin puheli, lipevästi lirkutteli,
tekeytyen ystäväksi:
- Punahilkka, terve, terve, mistäs tyttö on tulossa,
taikka minnekä menossa hienossa pyhäpuvussa
aamulla ani varahin, kovin kaukana kotoa?"

- Menen mummoni mökille, se on siellä sairastunut,
vien sille vähän evästä, jospa siitä virkistyisi.

Susihukka näin kyseli, maanitteli maireasti:
- Mitäs sulla on korissa, onko herkkuja hyviä?

- Pullo maitoa, munia, sen lisäksi vehnäsiä,
niistä mummo on pitänyt.

Susihukka taas uteli huuliansa nuoleskellen:
- Sanoisitkos ystävälle, tutulle susisedälle
ja hyvälle naapurille, missä päin on mummon mökki,
onko vielä pitkä matka?

Eipä tyttö aavistanut suden aikeita pahoja,
juurta jaksaen selittireitin mummonsa mökille:
- Kosken poikki päästyäsi poikkea sivupolulle,
sitä juokse virstan verran, pian tulee punainen mökki
katveessa komean koivun, seinustalla on sireeni
koreana, kukkivana.

- Kiitos, tyttö, tiedoistasi, taidanpa minäkin käydä
sairasta piristämässä.
Anteeksi, on hieman kiire, sinä kyllä ehdit sinne,
vaikka vielä viivyttelet, heippa taas, pian tapaamme!

Susi juosta jolkotteli, metsän korpehen katosi.
Peto mietti mennessänsä:
- Tuo on oiva jälkiruoka, nyt on alkuruuan aika.

Aurinko oli jo noussut, lintuset visertelivät.
Kieloja oli kosolti polun varren kahta puolta.
Punahilkka kiinnostuikin niistä kauniista kukista,
mummoa ilahduttaisi saada kunnon kielokimppu.

Niin hän loittoni polulta edemmäksi, kauemmaksi,
muisti kyllä äidin kiellon: ei saa poiketa polulta.

Punahilkan poimiessa kukkakimppua kokohon
hukka juosta hölkötteli mummo ressukan mökille.
Sitten sinne päästyänsä se koputti tuvan ovelle,
varovasti, vaimeasti.

- Kuka siellä? mummo huusi äänellä väräjävällä.

- Punahilkka, mummon kulta, tulin tuomahan evästä:
maitoa, kananmunia, herkkujasi vehnäsiä,
olet kuulemma kipeä.

- Käännä vain kädensijasta, niin pääset sisälle sieltä
pihalta palelemasta.

Niin teki susi ovela, ovi kohta aukenikin.
Peto hiippaili sisälle, näki mummon sängyssänsä,
kiskoi mummolta pyjaman, sieppas siltä myssyn päästä,
ja - juttumme julmin kohta:
pisti mummon poskehensa, hotkaisi pureksimatta.











Susi mummon syötyänsä röyhtäisi tosi rumasti,
puki päällensä pyjaman ja vetäisi myssyn päähän.
Sitten se pani makuulle, kiskoi peiton korvihinsa,
näkyville jäi vain naama sekä karvaiset käpälät.

Oltuansa eksyksissä Punahilkka saapui vihdoin
sinne mummonsa mökille paljon kieloja korissa.

Punahilkka ihmetteli, kun oli ovi avoinna.
Vähän häntä jo pelotti astua mökin sisälle,
jotakin oli vinossa, hämäräkin alkoi olla.

- Hyvää päivää! tyttö huusi, vaan ei saanut vastausta,
omituista kerrassansa.
Tyttönen meni lähemmäs nähdäksensä rakkahansa.

- Mummonihan on unessa, makaa siinä myssy päässä,
näkyvissä on vain naama.
Herääpäs nyt, mummo kulta, mutta voi, voi kauheata,
kun sun silmäsi on suuret!

Kuului ääni peiton alta:
- Niillä näen sinut paremmin!

- Mutta miksi, mummo kulta, sulla on niin suuret korvat,
kovin vielä karvaisetkin?

- Jotta kuulisin paremmin, sen mitä puhelet mulle.

- Entä kuinka, mummo kulta, kätesikin on niin suuret?

- Saan sinut paremmin kiinni.

- Miksi on sinulla, mummo, suukin tullut suuremmaksi,
hampaasi pelottaviksi, teräviksi kuin sudella?

- Siten syön sinut paremmin!

Niin pisti peto kavala Punahilkan poskehensa,
nielaisi pureksimatta.
Syömisestä kylläisenä peto oikaisi petille,
kääntyi sitten kyljellensä ja alkoi kuorsata kovasti,
niin että tupa tärisi.

Se kuului pihalle saakka.
Ohi kulki metsästäjä suuri haulikko olalla.
Tämä kuuli kuorsauksen, ihmetteli itseksensä:
kyllä kuorsaakin kovasti, mummo lienee sairastunut?
Siitä siirtyikin sisälle, huomasi suden unessa
isoäidin sängyn päällä.

Hän otti olalta pyssyn ja jo tähtäsi petoa,
mutta metsämies epäili:
susi lienee syönyt mummon, hän on kai pedon mahassa.
Niin hän jätti ampumisen.
Varovasti metsästäjä veti saapasvarrestansa
mahdottoman suuret sakset.

Susi nukkui niin syvästi, ettei se mitään tajunnut
tämän maailman menosta.
Siispä saattoi metsästäjä leikata levollisena
suden suuren vatsan auki.

Pian näkyi punainen hilkka, isoäidin ompelema,
suden suolien seasta.
Punahilkka ponnisteli pimeästä piilostansa,
mummokin tuli esille.
Niin pelastuivat molemmat vahingoittumattomina
kauhealta kuolemalta.

Tyttö haukkoi henkeänsä, yhä vieläkin vapisi,
säikähtyneenä selitti:
- Kyllä mua pelotti olla ahtaassa suden mahassa,
luulin loppuni tulevan.

Sitten kiltti metsästäjä haki suuria kiviä,
jykeviä järkäleitä, sulloi ne suden sisälle,
tämän vielä nukkuessa.
Kun sitten susi heräsi siitä pitkästä unesta,
se pyrki heti pakohon nähdessänsä metsästäjän
ja tämän kädessä pyssyn.

Vaan ei oikein onnistunut pedon pötkiä pakohon:
kompastui mahansa kanssa, täynnä raskaita kiviä,
ja kaatui kuolleena kedolle.

Kaikki kolme riemuitsivat, kun oli loppu onnellinen.
Pelastaja, metsästäjä, sai sudesta nahkaturkin,
mummo sai munat ja maidon sekä vielä vehnäsiä.

Punahilkka ehkä heistä oli kaikista iloisin:
hän sai mummonsa takaisin paha tautikin parani.

Myös oli tämä tapaus mummon kullalle opiksi:
Aikuista tulee totella, eikä poiketa polulta,
vieraita pitää varoa, ei olla liian luottavainen.
Elämässä on hyvyyttä, mutta paljon myös pahuutta.

(Ks. seuraava runo: Puhahilkka eteläpohjalaisella murteella)

Punahilkka kalevalakielisenä (eteläpohjalainen murre)

Punahilkka-satu eteläpohjalaisella (Härmänmaa) murteella

Oli kerram piäni flikka, nimeltä Punahilakku.
Jokahinen siitä tykkäs, sitä kaipaali eniten
isuäitee, jo vanaha, henkilaita, heiveröönen.

Kyllä kans Punahilakku tykkäs palio mummustansa,
joka oli lahajoottanu punaasen hilakun sille,
toresta korian huivin, siliän silikkiliinan.

Sitä flikka kantoo sitten koreella kiharoollansa
päiväp pitkät, illoollakin.
Siitä se nimensäs saikin: se oli Punahilakku.

Sitten kerran syyskesällä, aamulla kovav varahin,
äitee sai ikäväv viästin, notta mummu on kipiä,
se oli kylymettyny, makaa kuumettaurihnansa
yksin siälä sängyhnänsä.

Äitee tyttären heräätti sikiästä yäunesta,
pikkuusellen näin seliitti:

- Kuules nyp Punahilakku, lähtisikkös mummulahan.
Se on kuulemma kipiä, yksistänsä flunssan kouris
tutajaa vaam peiton alla.

Mull om mummullen evästä, nisupullia palio,
siinä on kanammunia, lisäksi krapia kropsu,
pottu maitua föliys, äläkä sitä särie,
muutoon ei isu parane.
Evähäp panin korihin.

Sanok kans isullen sitten lämpöösiä tervyysiä
meiltä päin, kotoväjeltä, ja pikaasta paranemista!
Tuata juntua kulie, älä poikkiap poluulta,
pysyv vaan tutuulla teillä, niin kun sä oop pruukannukkin.
Älä rupiat toimittelhon kellekkään ihimisille,
varsinkaan ei viarahille.”

Flikka innostunehena tormootti heti pihallen
ohojehet miälehnänsä.
Se lähti iloosim miälin isuäiteensäm mökille,
tanssahrellen, tepsutellen muhkuraasta mettätiätä.
Olikin kulukemista; mummum mökkihän sijaatti
syriääsellä larvamaalla, mettätaipalhen takana.

Vaikk oli hämärä viälä, flikkaa ei peliättäny,
olihaj juntu aika tuttu, kaikki puut, kivet ja kannot,
eläämekkin ystäviä.

Joku liikahti lepikos, musta häntä vaav vilahti.
Susihukka kyttäs siälä tämän aamun einestänsä,
virnisteli viakkahasti, nualeskeli huuliansa,
miälin kiälin toimitteli, tekeentyen tuttavaksi,
ja hyväksi ystäväksi.

- Tervehrys, Punahilakku, mitäs kuuluu krannin flikka?
Hyvä notta rookasimma, mihkäs sä meet näiv varahin,
melekeen om pimiä viälä?

- Mä meem mummuni mökillen, se on aika heikos kunnos,
viän sillev vähän evästä, jos se vaikka virkuaaskin.

Susi höylisti hövääten kautta rantaan nuan kyseli:
- Mitäs sulla on korihnas, onko herkkuja hyviä?

- Pottu maitua, munia, nisupullia palio
ja yksi krapia kropsu.
Niistä on isu ikänsä tykännyn niir raavahasti.

Susihukka taas uteli huuliansan nualeskellen,
pitkää kiältänsäl lipoen:
- Sanoosikkos ystävällen, tutullen susiserällen,
toiskam poijallen hyvällen, mihinä om mummum mökki,
onko viälä pitkä matka?"

Eipä flikka aavistanu suren aikeeta pahoja,
juurta jaksaan se seliitti mutkat mummunsam mökille:
- Kun pääsek koskesta ohitte, poikkias sivupoluulle,
sitä juaksev virstav verran, pian tuloo punaanem mökki
kalavhes komian koivun, klasin alla on sireeni
koriana, kukkivana.

- Ohojehet oli hyviä, nyt om mullen tiä selevä,
oot hyvä seliittämähän, tairampa minäkim mennä
mummus tyäk kyläälemähän, voi se siitä friskaantua.
Tuli kiirus, anteheksi, sä kerkiäk kyllä sinne,
vaikka viälä viivyttelet, rookatahan sitten, heippa!

Susi juasta jolokotteli, katos kohta kuusikkohon.
Peto miättii mennehnänsä:
- Makia jäläkiruaka, este on alakuruaka.

Aurinko oli jo noussu, linnut jo aloottelivat
koko päivän konserttia.
Kialoja oli kosolti, junnuv viäret aivan täynnä.
Punahilakku kiinnostuukin koreesta keväkkukista,
ilahruttaas mummuakin saarak kunnon kukkapuska.

Niin se poukkooli poluulta eremmäksi, kauvemmaksi,
muisti kyllä äireen kiallon: älä poikkiap poluulta.

Kun se siinä koukkii, noukkii, niitä kukkia kokohon
hukka se hölökötteli mummu ressukam mökille.
Pian sinnep päästyänsä se koputti tuvan ovellen,
hitahasti, hillitysti.

- Kuka siälä?" isu huuti vaimialla äänellänsä.

- Vaam piäni Punahilakku, lastellapsistas parahin,
tulin tuamahan evästä: maitua, kanammunia,
pehemoosia nisuja, vähäv viälä lämpöösiä,
ja om mulla kropsuakin, ookko kuinkakin kipiä?

- Oom mä aika huanos kunnos, väännäv vaan ovenkrivasta,
niim pääset sisälles siältä pihalta palelemasta.

Niin teki susi ovela,

narahtaan ovi jo aukes,
peto pääsi porstuahan,

ja siitä tupahan asti,
näki mummun sängyhnänsä,

päällänsäk kaharet fällyt,
kiskoo mummulta pyjaman,

siappas siltä myssym päästä ja
– jutuj julumin kohta:

pisti mummum poskehensa,
nialaasi puraasemata.

Susi mummun syätyänsä kariaasi kauhiasti,
puki päällensäp pyjaman, myssynkin syvällep päähän.
Sitten se pani makuullen, veti fällyk korvihinsa,
näkyvihij jäi vaan naama.

Näliihnänsäj ja väsyksis Punahilakku saapuu sitten
isuäiteensäm mökille föliyhnänsäk kukkapuska.
S’oli eksynyv välillä, kun oli poikennup poluulta.

Flikka niin ihimetteli, kun oli ovi avoonna,
melekeen seliällänsä, ja vähäm peliättikin
astuam mökin sisälle, nyt oli vinos jotakin,
hämäräkin alakas olla.

- Hyvää päivää! flikka huuti, vaan ei saanuv vastausta.
Omituusta, kummallista.
Sitten hiipii jo likemmäs isuäireen nähräksensä.
- Uneshan tua taitaa olla, kun se kuarsaa niin kovasti,
myssy pääs ja fällyk korvis, vähän naamaa on näkyvis.
- Herääppäs ny, mummu kulta, voi kauhiaa, kun silimäs
om palio suurentunu!

Kuuluu ääni fällyn alta:
- Näjen niillä sum paremmin!

- Minkähäj jukelin tähre, sulla on niin pitkäk korvat,
kovav viälä karvaasekkin?

- Notta kuulisim paremmin, mitä sä höpäjät mullen.

- Entäs kuinka, mummo kulta, sullon niin isook kärekkin?

- Nopiammin saan sun kiinni.

- Mutta voi voi, minkä tähre suus on tullus suuremmaksi,
hampahaskin hirviäksi, teräviksi kun surella?

- Mä voin syäräs sum paremmin!

Niim pisti peto katala Punahilakum poskehensa,
nialaasi puraasemata.
Syämisestä kyllääsenä peto röyhtääsi rumasti,
sitten oikaasi petillen ja kääntyy kyliellensä,
alakas kuarsatak kovasti, niij jotta tupa täräji.

Se kuuluu pihallen asti.
Meni tiällä mettästäjä suuri haulikko olaalla.
Miäs kuulikin kuarsauksen, ihimetteli itteksensä:
Kyllä hornaa hirviästi, se on tainnus sairastua.

Kun se miäs meni sisälle, se huomas surem makaavan
isuäireen sängym päällä, peittona kaharet fällyt.

Se otti olaalta pyssyn, osootteli jo petua,
mutta mettämiäs epääli: susi on tainnus syäräm mummun,
se löytyy surem mahasta.
Niim miäs jätti ampumisen.
Varovasti mettästäjä veti saapahvarrestansa
mahrottoman suuret sakset.

Susi nukkuu niin syvästi, nottei se sitä tajunnu,
mitä siinä häärättihin.
Niimpä saattoo mettästäjä leikatal levollisena
suren suurev vattan auki.

Pian näkyy punaanen huivi, isuäireen ompelema,
suren sualien seasta.
Punahilakku ponnisteli pimiästä piilostansa,
siältä paikasta pahasta, mummukin tuli framillen
koko lailla friskis kunnos.

Niin pelastuuvat molemmat vahingoottumattomina
kauhialta kualemalta.

Flikka haukkoo henkiänsä, yhä viäläkiv vavaaten,
henkihiäveris seliitti:
- Kyllä mua peliättikin, ahtahas mahas oleelu,
luulin kohta kualevani.

Sitten kiltti mettästäjä kantoo kauheeta kiviä,
jykeviä järkäleetä, sulloo ne suren sisällen,
kun se nukkuu kaikes rauhas.

Kun susi heräs unesta, se pyrkii heti pakohon
nähresnänsäm mettästäjän ja tämän olaalla pyssyn.

Vaan ei oikeen onnistunu rosvolta pakohol lähtö:
kompastuu omaam mahaansa, jok’ oli kiviä täynnä,
jykeviä järkäleetä.
Siihen kaatuu kuallehena kerollen ketarap pystys.

Kaikki kolome riamastuuvat, kun oli loppu onnellinen.
Pelastaja, mettästäjä, sai suresta nahkaturkin,
mummu sai munat ja mairon, nisupullia palio,
kropsuakin kaupam päälle.

Mutta se Punahilakku oli kaikista iloosin:
flikka sai isun takaasin, ja sen tautikim parani.

Olihan tämä retuutti mummun kullallen opiksi:
Aikuusta tuloo totella, eikä poiketap poluulta,
viarasta pitää varua, ei ollal liika luottavaanen.

©Aulis Rintala

Joutuukohan mies tilille?

Maailman finanssikriisi sai alun Amerikasta,
joka hassasi varansa sotimalla siellä täällä,
aavain merten tuolla puolen.

Yhdysvaltain Yrjö Puska, terrorismin torjunnassa,
harhaisissa houreissansa, taalat kansalta kadotti
sekavissa seikkailuissa.
Siitä syntyi ja sikisi, siitä vyöryi ja virisi,
lama myöskin muihin maihin.

Joutuukohan mies tilille järjettomistä teoista?
kysyvät petetyt jenkit, samoin kansa kyykytetty
kaikkialla maailmassa.

Luulin olleheni vääräs

Huamasin kerran olleheni vääräs, mutta sitte havaattin notta olinkiv vaan luullu olleheni vääräs. Notta m'oon siis erelleenkin aina oikias.

Mitä voisi yks Obama? (Ilkka-lehti 18.11.08)

Mielestäni yks Obama ei oo ihmeidentekijä,
vaikka pressaksi tulikin, vaikka onkin ruskettunut.

Rikkaiden sukujen klaanit määrää marssijärjestyksen
alati Amerikassa, oli pomo kuka tahansa.

Köyhät kyykyssä pysyvät, heristäen nyrkkiänsä,
tosin - tietty - taskussansa.
Näin on ollut kautta aikain, ja kai aina on oleva.

Käännyttämistä epäilen

Jok'ikinen uskonsuunta on omasta mielestänsä
ehdottoman oikeassa.
Kristillinen kirkkommekin harjoittaa lähetystyötä,
kun on kerran käsky käynyt.
Otollista on etenkin käännytys kehitysmaissa,
köyhissä "pakanamaissa".

Se vain on ikävä puoli, että äkkikäännynnäistä
pidetään vihollisena, varsin vääräuskoisena.
Luopio tulee useinkin karkotetuksi kylästä,
suvusta erotetuksi, sekä varsin vainotuksi,
jopa joskus surmatuksi.

Kaikki tuo vain sen takia, että kaikki uskonsuunnat
ovat aina oikeassa.