Jonimatti Joutsijärvi arvosteli Kari Aronpuron uusinta runokirjaa Lehmän henkäys (Parnasso nro 5/08). En kuitenkaan ymmärtänyt arvostelusta juuri mitään, vaikka olen äidinkielenopettaja - tai juuri sen takia. En esim. lainkaan käsittänyt seuraavaa luonnehdintaa runoilijasta: "Jos Aronpuro on käsiterunoilija, on hän sitä nimenomaan tutkiessaan käsitteiden käsittämättömyyttä: sitä, miten ne perustuvat käsittämättömyydelle ja miten vielä toinen käsittämättömyys rakentuu käsitteiden ja käsitysten varaan."
Jos Joutsijärvi sanoisi suoraan, että Aronpuron useimmat runot ovat käsittämättömiä, olisin samaa mieltä. Seuraavassa, eräänlaisessa vasta-arvostelussa, käsittelen kuitenkin runoniekan niitä runoja, joita käsitän edes jollakin tavalla. Kirjoitukseni on tarkoitettu niille epä-älyllisille runouden harrastajille, joiden epälukuisaan joukkoon itsekin kuulun.
Kari Aronpuron (s. 1940) runoja on kiva siteerata sopivassa tilanteessa. Ne ovat niin täynnä merkkejä, ne ovat siis merkillisiä, merkityksellisiä (semioottisia), merkittäviäkin. Merkit ovat tosin lähinnä kirjainmerkkejä, niin kuin muillakin runoilijoilla.
Viimeisimmän teoksensa Lehmän henkäys eräässä runossa runoilija ilahduttavasti palaa runollisen ilmaisumme alkulähteille, käyttäen kalevalaista runokieltä. Tosin suomalainen mitta kaipaa vielä pientä harjoittelua, mutta tyvestä puuhun noustaan. Alkusointu ja muu äänneharmoniakin menettelee, mutta tavumäärän ja -laajuuden hallitsemisessa on toivomisen varaa, ja etenkin kalevalaisen kerron opettelussa runoilija on vielä alkutaipaleella. Trokeemankeli voisi olla avuksi. Mutta itse sisällöltään runo on ihan kiva:
VUO (sivulla 46)
Oli upo uimahalli
uimahallista hatikka
hatikasta haimasyöpä
haimasyövästä sysi
sysistä sylipaini
sylipainista patukka
(runoa lyhennetty, koska kokonaan lainaaminen ei kuulu hyviin tapoihin)
kastekirkosta kirppu
kirpusta kirjokansi
kirjokannesta kaneli
kanelista listahitti
listahitistä tinoli
tinolista Tintin tukka
Tintin tukasta TUHAHDUS
________________________________________
Seuraavien säkeiden runomitan suhteen saa olla tarkkana, ettei siteeratessa tee virheitä. Muodoltaan taidokkaita ja sisältörikkaita säkeitä voisi käyttää esim. parannusloitsuna silloin, kun hakataan tukehtumaisillaan olevaa selkään lapaluun kohdalta, jotta kitalakeen tarttunut kalanruoto irtoaisi. Kiva runo tämäkin.
Envoi (Lehmän henkäys, sivulla 28)
Kitalakikitalakikitalaki kitalaki kitala
(runoa lyhennetty)
lapaluulapaluulapaluulapaluu la
Alakita laki kitalakikitalakikitalaki kitala
lapaluulapaluulapaluula paluu luu luu luu luu
________________________________
Seuraava runo tuo helpotusta niille, joiden on vaikea muistaa runoja ulkoa. Runoa on sitäpaitsi ainakin ruudulla helppo jatkaa vetämällä koko säkeistöä hiirellä ja pitämällä CONTROLia painettuna alas. Tyypillinen tietokoneruno, sanataidetta parhaimmillaan:
RAAKARAUTAA
Bethlehem-teräslaitoksissa
Pennsylvania Dutchman
lastaa
RAAKARAUTAA
RAAKARAUTAA
RAAKARAUTAA
RAAKARAUTAA
RAAKARAUTAA
Bethlehem-teräslaitoksissa
Pennsylvania Dutchman
lastaa
RAAKARAUTAA
RAAKARAUTAA
RAAKARAUTAA
RAAKARAUTAA
RAAKARAUTAA
Bethlehem-teräslaitoksissa
Pennsylvania Dutchman
lastaa
RAAKARAUTAA
RAAKARAUTAA
RAAKARAUTAA
RAAKARAUTAA
RAAKARAUTAA
(jatkuu saman sisältöisenä, runoa lyhennetty)
_______________________________________
Seuraavallekin runolle on ominaista muodon taidokas hallinta, merkkioppia (semiotiikkaa) tyypillisimmillään. Runo rakentuu nerokkaan typografian varaan. Jos yksikin merkki olisi siteeratessa väärä tai väärässä paikassa, niin koko runomitta romahtaisi ihan silmissä, aivan niin kuin kalevalamitassakin. Tähän saakka en ole edes ajatellut, että runon voi tehdä, ei ainoastaan korvaa, vaan myös silmää varten. Voitaneen siis puhua tavallaan uudesta genrestä, siis silmänruoka- tai silmänlumerunoudesta. Sisällöltään kiva runo sopisi sävellyksen kera esitettäväksi vaikkapa Scandinavian Airlinesin henkilökunnan saunailloissa.
SA (Lehmän henkäys, sivulla 41)
SA
SAS
SASA
SASAS
SASASA
SASASAS
SASASASA
SASASASAS
SASASASASA
SASASASASAS
SASASASASASA
SASASASASASAS
SASASASASASASA
SASASASASASASAS
SASASASASASASASA
SASASASASASASASAS
SASASASASASASASASA
SASASASASASASASASAS
SASASASASASASASASASA
SASASASASASASASASASAS
SASASASASASASASASASASA
SASASASASASASASASASASAS
SASASASASASASASASASASASA
SASASASASASASASASASASASAS
SASASASASASASASASASASASASA
SASASASASASASASASASASASASAS
SASASASASASASASASASASASASASA
SASASASASASASASASASASASASASAS
SASASASASASASASASASASASASASASA
SASASASASASASASASASASASASASASAS
SASASASASASASASASASASASASASASASA
(runo jatku samanlaisena paisuen niin, että se leviää kohti oikeaa laitaa)
Olisi mielenkiintoista kuulla edellistä runoa siteerattavan myös radiossa päivän mietelauseena tai ohjelmassa tämän runon haluaisin kuulla.
___________________________________________
Näytteeksi vielä kolme kivaa runoa Aronpuron muista kokoelmista:
HENKI JA ELÄMÄ (kokoelmasta Rihmasto v. 1989)
Valtio on luva
nnut kirjailij
an hengestä vi
iden miljoonan
dollarin tappo
rahan. Vaimoni
on toisella ku
(runo jatkuu samalla systeemillä)
________________________
LINTULAULU (Rihmasto)
Kaukasian mies
lauloi lapsellensa:
Ei tikka tapa
ja ämpäri ei huku
Ei tikka tapa
ja ämpäri ei huku
Ei tikka tapa
ja ämpäri ei huku
ja ämpäri ei huku
(runo jatkuu täsmälleen saman sisältöisenä)
_________________________________
Seuraavan runon tehosteena on aakkosjärjestys:
KYTKINKAAPPI (kokoelmasta Mikä tahansa 2003)
Connectingbox
työtön aamen
työtön BKT
työtön cheerleaderi
työtön diileri
työtön etana
työtön FI-kuski
työtön gammayökkönen
työtön huvipursi
(jne.)
_________________________________
Aina ei ole Aronpuronkaan runoilijantie ollut yhtä auvoista. Hänen ollessaan Kemin kirjastolaitoksen virkailijana 1970-luvulla kirjaston silloinen johtaja, kirjallisuudentutkija, sittemmin prof. Raoul Palmgren (s. 1912) kieltäytyi hankkimasta kokoelmiin alaisensa ja aatetoverinsa Aronpuron kirjaa Aperitiff - avoin kaupunki (v. 1965), koska Palmgren - entinen Tampereen kaupungin kirjastonjohtaja - piti sitä huonona pilana. Kyseisessä kollaasiteoksessa on mm. mainoksia, uutisia, bibliografioita ja logaritmitaulukoita. (Tieto saatu Lasse Koskelan kirjasta Suomalaisia kirjailijoita Jöns Buddesta Hannu Ahoon, s. 24). Onpa joissakin Aronpuron runokirjoissa ruokalistoja, sisällysluetteloita, hinnastoja, katkelmia puhelinluetteloista, hienosti sanottuna: indeksejä, ym. kivaa.
Ennen Kemin aikaa, ja sen jälkeenkin Tampereen kirjastolaitoksessa yhteensä vuosikymmeniä työskennellyt Aronpuro on huolehtinut siitä, että kaupungin kirjastojen hyllyt suorastaan pursuavat hänen omia kirjojaan. Nimenomaan pursuavat, eivät siis ole lainassa, koska filosofiasta, eritoten semiotiikasta mitään tajuamaton epä-älyllinen lukijakunta ei älyä kirjoja lainata.
Aronpuro on poliittinen opportunisti. Entinen vallankumouksellinen on pitänyt juhlarunon oikeistolaisuuden eräänä henkisena keskuksena tunnetun Tampereen yhteiskoulun satavuotisjuhlassa v. 1995, samoin kuin kapitalistien omistaman Tampereen Verkatehtaan (Tamfelt) 200-vuotisjuhlassa v. 1997.
***************************
Yllä esitellyt, määrältään vähäiset, mutta sisällöltään sitäkin edustavammat runonäytteet riittänevät osoittamaan, että Aronpuron tuotanto ei turhaan ole tuottanut tekijälleen vuosikymmenien kuluessa lukuisia kirjallisuuspalkintoja, kivasti rahaakin, joka on viime kädessä peräisin yhteiskunnan kukkarosta.
Tampereen kaupungin aseveliakselin luottorunoilija ja entinen tulisieluinen taistolainen lieneekin suomenmestari erilaisten palkintojen saamisessa (Ks. Googlesta)!
Aronpuro on käsitteellisen, ja samalla käsittämättömän runon mestari, "snobien" runoilija. Onnittelen ovelaa veijaria, myös valtion taiteilijaeläkkeestä!
