Väinö soittaa kantelesta

Suaristeli sormiansa, norjisteli, notkisteli,
järiesti juluppiansa, pyhkii toisem peukalonsa,
kuivas keskisormiansa, viiksikarvoja kohenti,
niisti noukkansa hiahan, istahti kisakivelle.

Soittovärkim maasta nosti, kalalluisen kantelhensa
allep partansa asetti, päällep pattipoloviensa.

Vaikka vanha jo olikin, sormet juaksi joutuusasti,
vikevää vilistiväkkin, hypähteli hauven hammas,
joikuuvat orihij jouhet, runoolivat ruunaj jouhet,
Hiiren hallavan hevoosen.

Aulis Rintala: Kalevala eteläpohjalaisella murteella (Lumo-kustannus 2008), kuva: Eero Heikkinen