Hairas puukkoonsa framille, helavyältänsäv vetääsi,
sillä kyrsäänsäk kokeeli.
Turhaa ei epääly ollu:
terä kraapaasi kivehen, kohta kimmahti takaasin
terä kraapaasi kivehen, kohta kimmahti takaasin
ja samas rusahti poikki, kahavan tyvestä katkes.
Kullervo, kolokko poika, kattoo kauvam puukkojansa,
Kullervo, kolokko poika, kattoo kauvam puukkojansa,
piaj jo itkua tuherti, sanoo hynginnän seasta:
"Veittev verrav velieyttä, raurav verrar rakkautta,
arvokas isäm perintö, kalu ainua kotua,
senkin katkaasin kivehen, leivänkyrsähän kovahan,
akallutkal leipomahan.
Kuinka kostaasin häpiän, naisen nauruj ja pilakan,
Kuinka kostaasin häpiän, naisen nauruj ja pilakan,
häjyn ämmäm paistannaasen, ankian ateriani?"
Aulis Rintala: Kalevala eteläpohjalaisella murteella (Lumo-kustannus 2008), kuva Eero Heikkinen
