Vaikka hallitsisinkin kalevalakielen alkeet, kuten tavulaajuussäännöt, voin silti onnistua vesittämään, jopa turmelemaan runomittaani esim. seuraavin keinoin:
Pyrin alkusoinnuttamaan jokaisen mahdollisen sanan.
Käytän liian vähän alkusointua.
Alkusoinnun lisäksi en harrasta muuta äänneharmoniaa, esim. sisäsointua.
Käytän liikaa kertosäkeitä, varsinkin sellaisia, jotka runon kannalta ovat epäoleellisia.
En käytä lainkaan kertosäkeitä.
En ole viitsinyt opetella kerron käytöstä annettuja ohjeita.
Käytän liian vähän/paljon murtosäkeitä.
En osaa käyttää yksitavuja murtosäkeissä, varsinkaan säkeen alussa.
Käytän vain muutamaa metristä tyyppiä (alhainen MITVA-lukema).
En käytä lainkaan yhdeksäntavuista säettä.
En tiedä mitään kesuuran vaatimuksesta enkä viskurilaista.
Yritän epätoivoisesti matkia Kalevalaa tavoittelemalla sen henkeä mm. käyttämällä sen kuluneita kliseitä, esim. "otti kerran, otti toisen - otti kohta kolmannenkin", "semp' on sai sanoneheksi", "sanan virkkoi, noin nimesi", "sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella", "itse tuon sanoiksi virkki".
© Aulis Rintala
Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org