Aino rookaa Väinämöösen

Asteli kotua kohri, sipsutteli saunatiätä.

Kukas muu kuv Väinämöönen, poikamiäs ijänikuunen,

samaa juntua köpötti tukisauvahan nojaten.

Ainon kaukaa jo havaatti, lipevästi lirkutteli:
”Älä muiren tähre, Aino,kum mun itteni takia

rupiak koreelemahan, kannak kaulahnas koruja,

rinnarristiä ripusta, hiuksias palamikootte,

päätäs huivilla sitaase.”

Kopiana vastas Aino:

”En sun tähtes, enkä muiren, pitele hepenehiä,

turhia koristehia.

Höperehrit, äijänköntys, mä em meinaas sullen tulla,
taharon elellät täälä hyvän äiteeni tykönä,
vanhempaani helläs huamas."

Aulis Rintala: Kalevala eteläpohjalaisella murteella, kuva: Eero Heikkinen