Pimeni jo päivän paiste, kuihtui kuutamon kumotus,
sammui tähdet taivahalta, pimeyttä kaikkialla.
Väinämöinen kantoi huolta oman kansan kohtalosta:
sammui tähdet taivahalta, pimeyttä kaikkialla.
Väinämöinen kantoi huolta oman kansan kohtalosta:
Eihän täällä voi asua koko Väinölän kylässä,
hämärässä hyssytellä, pimennossa piileskellä.
Eikö löytyisi urosta, tosi miestä tarmokasta,
Eikö löytyisi urosta, tosi miestä tarmokasta,
joka tammen taivuttaisi, kaataisi tuon puun tukevan
maankuorta pimittämästä, eloamme estämästä?
Onkohan veden väessä ketään siihen kelvollista?
Aulis Rintala: Kalevala nykysuomeksi (2006), kuva: Eero Heikkinen