Kuusi ei ottanut selvää kantaa esim. siihen, onko tasasäkeissä sopivaa käyttää laulaa, istuu, pääsee, kaatuu -tyyppisiä trokeita, joita Kalevalassa ei esiinny lainkaan. Kuitenkin me 2000-luvun säesepot olemme käyttäneet estoitta (kuka enemmän, kuka vähemmän) juuri näitä käteviltä vaikuttavia kirjakielen muotoja.
Samoin nykyniekka käyttää sujuvasti nykykielisiä murtosäkeitä, vaikka tälle käytölle Kalevala ei anna tukea lainkaan:
Mietitään, meneekö Mikko
Mietitään Mikon osuutta
Isi, katsotaan, osaanko
Tuleeko kukaan mukaani
Mutta, mutta. Jokainen runomittaan perehtynyt tajuaa, että suomalainen mitta näiden muotojen myötä muuntuu hyvinkin paljon alkuperäisestään; onhan kielikoodi syntynyt aikana, jolloin ensitavua kauempana ei ollut pitkiä vokaaleja.
Tämän suhteen olen antanut itselleni ohjeet:
Käytä laulaa-tyyppiä mahdollisimman vähän. Esitä asiat mieluummin menneessä ajassa (imperfekti), niin kuin Kalevalankin tarinat on esitetty, ei nykyajassa (preesens). Siis: lauloi, istui, pääsi, kaatui. Täysin en ole siis laulaa-muotoa itseltäni kieltänyt.
Tarkkaile yleensäkin ensitavun jälkeisen pitkän vokaalin käyttöä nykyistä enemmän eri asemissa, ettei runomitta rupea ”liukumaan”, sen sijaan, että se olisi ideaalin mukaista: iskevää, kalevalaista.
Pari pitkää vokaalia säettä kohti ei vielä aiheuttane liukumista, mutta kolmas pitkä vokaali säkeessä voi olla jo liikaa: saadaanko rahaa takuulla - tuleeko kukaan mukaani, saa taas kaahaajaa varoa.
