Hoksas kauhian asian, tevoon törkiän toristi:
rumihina nuari vaimo, riutunhena rakkahansa.
Makas aivan oikoosena, kerolla ketarap pystys,
sääret suarana sojotti lypsyhaav veräjäv viäres.
Siinä seppä seisoskeli, syrämmellä synkiällä,
rupes yäksi krääkymähän, päiväksi porajamahan,
viikoksi vänäjämähän, miäli mustempi nokia,
ei hiiltä valakiampi.
rumihina nuari vaimo, riutunhena rakkahansa.
Makas aivan oikoosena, kerolla ketarap pystys,
sääret suarana sojotti lypsyhaav veräjäv viäres.
Siinä seppä seisoskeli, syrämmellä synkiällä,
rupes yäksi krääkymähän, päiväksi porajamahan,
viikoksi vänäjämähän, miäli mustempi nokia,
ei hiiltä valakiampi.
Aulis Rintala: Kalevala eteläpohjalaisella murteella (Lumo-kustannus 2008), kuva Eero Heikkinen
