Varsin vanha Väinämöinen, naisasioissa tohelo,
valitti tilannettansa:
"Enää mä en oikein tiedä, kuinka olla ja elellä
näillä Väinölän ahoilla, nyt kun Ainokin katosi,
raukeni rakastettuni.
Jospa äitini olisi, äitini, veden emonen,
synnyttäjäni suloinen, niin se neuvoisi minua,
ohjailisi onnetonta."
Ihme kyllä, Väinö kuuli veden alta ääntelyä.
Kuiskutteli Ilman impi, veden henki näin puheli
ohuella äänellänsä:
"Lähde, poika, Pohjolahan, siellä on kyllin tyttäriä,
aika monta morsianta, Ainoa parempiakin,
valitse parahin niistä.“
valitti tilannettansa:
"Enää mä en oikein tiedä, kuinka olla ja elellä
näillä Väinölän ahoilla, nyt kun Ainokin katosi,
raukeni rakastettuni.
Jospa äitini olisi, äitini, veden emonen,
synnyttäjäni suloinen, niin se neuvoisi minua,
ohjailisi onnetonta."
Ihme kyllä, Väinö kuuli veden alta ääntelyä.
Kuiskutteli Ilman impi, veden henki näin puheli
ohuella äänellänsä:
"Lähde, poika, Pohjolahan, siellä on kyllin tyttäriä,
aika monta morsianta, Ainoa parempiakin,
valitse parahin niistä.“
Aulis Rintala: Kalevala nykysuomeksi (2006), kuva: Eero Heikkinen
