Kullervon kurittaminen (Kalevala nykysuomeksi)

Valkea viritettihin jne. - - -

Kulle siellä polvillansa
aivan mustana noesta
raapi tuhkaa ranstakalla,
hiilikoukulla kohensi,
yritti sytyttää tulta.

Eikä orpokersan päästä
ollut karvakaan kadonnut,
kiharakaan kärventynyt.
Untamo näin pohdiskeli:
"Ken tappaisi tuon mokoman,
saisi siltä nirrin irti?
Ripustamme paksun köyden
kelopuuhun kiikkumahan,
hirtämme hiton penikan."
Niin teki sukulaismiehet.

Oli aikaa jo kulunut lähes kolmen päivän verran.
Tuumasi isäntä itse:

"Mene orja, katsomahan, köyhä, kurja kurkkimahan,

pihiseekö vielä henki, onko kuollut köyden päähän!"

Orja lähti luuraamahan, sanoi sieltä tullessansa:
"Ei oo kuollut Kullervoinen, hirttäen ei henki lähde.
Piirtelee kuvia puuhun pikkupuukko kynsissänsä,
koivu on kuvia täynnä, tuohen pinta piirroksia,
niissä miehet miekkoinensa, vieressänsä viikattehet
valmiina sotapolulle."

Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. Osoitteella: aulis(at)rintala.org