Kalevala ei ole varsinainen huumorikirja, ellei oteta huomioon sitä tahatonta komiikkaa, joka syntyy raavasten miesten älyttömistä tempuista, joihin heitä yllyttävät ovelat, pilkalliset naiset.
Sanallistakin huumoria kyllä löytyy, kun tarkasti tutkii. Mehevimpiä kohtia on mielestäni pakosaarelta palanneen Lemminkäisen vastaus äidillensä, kun tämä kyselee poikansa oloja saarella.
Kalevala:
"Hyvä oli siellä ollakseni,
armas aikaellakseni;
siitä oli paha elämä,
siitä outo ollakseni:
pelkäsivät piikojansa,
luulivat lutuksiansa,
noita kehnon kellukoita,
paholaisen pallukoita
pahasti piteleväni,
ylimäärin öitsiväni:
Minä piilin piikasia,
varoin vaimon tyttäriä,
kuin susi sikoja piili,
havukat kylän kanoja."
Sama kohta savoksi Matti Lehmosen kirjassa Kalevala savon kielellä (ei kalevalamittainen):
Hyvä siellolj oleskella,
oekee' armas asuskella;
tuo käv turmeluksen piälle,
otto oekee' ohimosta:
Pelekäsivät piikojasa,
eppäelivät eokkojasa,
nuita kehnon kellukoita,
paholaesem pallukoeta
minun muka näpelöevä,
kesäkaavet käpälöevä:
Minä piikoja pakenin,
varonj vaemon tyttärijä,
niinku haakka hanhiparvee,
kettu pulskija kanoja."
Kalevala nykysuomeksi (Aulis Rintala):
"Hyvin minua kohtelivat,
kestitsivät, kyyditsivät,
siitä vain meteli syntyi,
kun muka heidän naisiansa
liian hellästi pitelin,
liian kauan katsastelin,
hittolaisen huitukoita,
pirulaisen pullukoita.
Minähän piikoja pakenin,
varoin vaimoihmisiä,
kuin pelkää susi sikoja,
kotka karttelee kanoja.“
Kalevala eteläpohjalaisella murteella (Aulis Rintala):
Hyvin kyllä kohtelivat,
kestittivät, kyyrittivät,
siitä syntyy vaam meteli,
kum mukamas naisväkiä,
flikkojansa, akkojansa,
liika hellästip pitelin,
liian kauvan kattastelin,
helevetin huitukoota,
paholaasem pullukoota.
Mähäm piikoja pakenin,
kiärrin kaukaa flikkalapset,
varoov vaimoihimisiä,
kum pelekää susi sikoja,
kotka kartteloo kanoja.“
© Aulis Rintala
Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org
