Poro-Pekka Eestinmaalla

(tapahtui 1980-luvulla)

Poro-Pekka, Suomi-poika, päätti mennä risteilylle,
niin kuin ennenkin monesti, Vironmaalle vierailulle,
Suomenlahden tuolle puolen, sukukansamme parihin.

Unohtuivat työasiat,
koti, perhe, akka, lapset.
Sinne saisivatkin jäädä,
kaikkinensa, päivinensä,
koko entinen elämä.

Mies jo laivalla uhosi, rahoillansa rehvasteli.
Paljon kallisti mukia, tarjosipa toisillekin.
Pian olikin ympärillä yllin kyllin ystäviä.
Hyvä miehen ylvästellä: juuri ollut palkkapäivä,
seteleitä taskut täynnä, kukkaro kahisevia.

Saisivatpa Eestin veljet
sekä tyttäret kokea
taas mikä on markan mahti,
ja mikä satasen taika.
Hän panisi polvillensa
pelkällä rahatukolla
Viron kaikki köyhäkaulat,
nuo kurjat, vähäosaiset,
liekö tyhmän sorttisetkin,
kommunistien kätyrit.

"Sanon suoria sanoja koko tuosta meiningistä,
koko siitä systeemistä, ja opetan heille hieman
yhteiskunnan aakkosia."

Niinpä siis Poro-Pekalla
oli suuret suunnitelmat,
mitä kaikkea tekisi
heti maihin päästyänsä.
Aluksi pitäisi saada
Viron nainen narratuksi,
Eestin impi isketyksi,
jos ei muulla niin rahalla,
vähän taksolla ajella
suuren kaupungin katuja.
Siitä riemu ratkeaisi,
siitä taivas aukeaisi.

Vaan eivät toteudu aina miehen suuret suunnitelmat,
niin kävi Poro-Pekankin. Laivan päästyä perille
oli Suomen sankarilta rahat, kukkaro kadonnut,
ystävätkin ympäriltä, ja lisäksi mennyt muisti,
passi onneksi jälellä.

Siispä jäi Poro-Pekalta
kokematta Eestin nainen,
kokematta, koskematta,
Viron impi iskemättä,
opetukset antamatta,
systeemit selittämättä.

Eikä meidän Pekka-poika tulomatkalla uhonnut,
ei isosti ylvästellyt, oli hiljainen kaveri.

© Aulis Rintala

Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org