Miten nuorta vaimoa tulee kohdella (kirjasta Aulis Rintala: Kalevala nykysuomeksi v. 2006)
Pidä huolta heilastasi, kehu aina armastasi,
kehu vaimosi sukua, ylistä ylen hyväksi,
silitä siroa päätä, pistä poskelle pusuja,
usein hellästi halaile, kutsu keijukaiseksesi.
Äläkä vain sulhorukka vaimoa pahoinpitele,
koivunoksalla opasta, ruoski nahkaremmilläsi.
Toru vuoteessa vähäsen, lukitun oven takana,
ettei ämmät aavistele -
vuoden verran suusanalla, toisen silmän vilkaisulla,
sitten pieksun poljennalla.
Jos ei se tokene tuosta vielä vuosien kulussa,
ota vitsa viitikosta, kunnon keppi koivikosta,
piilota puseron alle, ettei naapurit näkisi.
Sitä näytä naisellesi, sillä hiukkasen hivele
paljaita pakaroitansa, säikytä, älä sivalla.
Jos ei näyttö vielä auta, sivelykään tuo tulosta,
anna muistinvirkistystä, neuvo kehnoa kepillä,
vitsaksella jo valista, naista raipalla ripitä.
Ojenna sisätiloissa, ovi tiiviisti säpissä.
Älä ulkona kurita, äläkä kylän kujalla,
ettei kuulu kirkumista, ettei ämmät vain näkisi,
paheksuisi muut miniät, juorukellot riemastuisi.
Kovin ihmettelisivät, miksi on nuorella akalla
sinipussit silmäin alla, paukamia poskipäillä,
naarmuja nenän rajassa.
Onko se sodasta tullut, karhun kynsistä karannut,
suden suusta pois paennut, onko mies pahoinpidellyt?“
**********************************************
Edellisen tekstin versio kirjasta Aulis Rintala: Kalevala eteläpohjalaisella murteella (Lumo 2008)
Kuinka akkaa tuloo kohorella uures koros
Älä vaan suluhaspoika aarrettas pahoompitele,
koivunoksalla opasta, älä riahur ruaska kouras.
Kotona ei oo hakattu, hätinä kärellä lyäty,
tuskin korvasta veretty.
Jos meinaa anoppi lyärä, taim muu kartanov väjestä,
seisov vastas niin kun seinä, pirätäs se piäksäminen,
parahintas puallustele.
Vaaj jos ov vakava aihet, eikä se puhetta usko,
moitiv vuatehes vähäsen, lukitun oven takana,
nottei ämmät aavistelis, krannilaasek kuulostelis.
Neuvot tuata naisempualta vuarev verran suusanalla,
silimäv vilakaasulla, sittem piaksum poliennalla.
Jonsei se tokenet tuasta tavallisella puheella,
normaalilla nuhtelulla, viälä viikkojen kulues,
otav vitta viitikosta, kunnon keppi koivikosta,
piilootap puseron alle, nottei naapurit näkisi.
Näytteles sitä akalles, viisaak kuinka käytetähän,
sillä hellästi hipaase pakarallem paliahalle,
säikytä, älä sivalla, narraav vaaj ja nautiskele.
Jonsei näyttö viälä auta, hivelykään tuat tulosta,
kurmootas sitä kepillä, akkaa raipalla ripitä,
vittaksella jo valista.
Opetas sisällä aina, lukitte ovi lujasti.
Älä huitelep pihalla, äläkä kylän kujalla,
nottei kuuluk kirkumista, nottei ämmät vaan näkisi,
eikä moittiisim miniät, juarukellok kailottaasi.
Hutki hiukan hartioota, pehemitäp perälihoja,
varop päätä pänttäämästä, varon naamaa nuijimasta.
Ne kyllä ihimettelis, jos on nuarella akalla
siniset silimäpussit, paukamia poskipäillä,
kulumilla kraapooksia;
onko se sorasta tullu, karhun kynsistä karaannu,
suren suustako paennu, miäskö om pahoompirelly?“
© Aulis Rintala
Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org
