Koirien Kalevala - ylikiitelty kirja

Mauri Kunnas: Koirien Kalevala. Otava 1992

Mitä kerran on kehuttu,
monet kerrat mainostettu,
sitä kaikki kiittelevät,
yhä vain ylistelevät.

Mauri Kunnaksen kuvakirja Koirien Kalevala on kehuttu, ehkä ylikiitettykin kirja. Käsittelen ensin kuvapuolta.

Vaikka kirjan kuvat ovatkin ammattitaidolla tehtyjä ja yksityiskohdissaan lapsia kiehtovia, voidaan kysyä: millaisen käsityksen lapset saavat kansalliseepoksestamme susien, kissojen ja koirien kautta? Onko lapsille tehty karhunpalvelus, kun Kalevalakin on eläimellistetty? Miksi lähes kaikki lapsille tarjottava yleensäkin pitää eläimellistää? Olivathan eepoksen hahmot kansanlauluissa nimenomaan ihmishahmoja, vaikkakin tarunhohtoisia - Väinämöinen jopa ihmisistä ensimmäinen.

Kalevalan väkevä heeros, fyysisestikin vahva Väinämöinen on kuvattu kirjassa kääpiömäiseksi, epäuskottavaksi karvaturriksi (terrieriksi?), verevä veikko Lemminkäinen pieneksi kissaksi, pojankloppi Joukahainen koko joukon jyhkeimmäksi ja Aino-neito ylipainoiseksi paksukaiseksi. Annikki, Ilmarisen sisar, joka Kalevalassa on hyväniminen, yön tytti, hämärän neiti, kylän korea keiju, on piirretty romuluiseksi akanrontiksi.

Jos kuvituksesta monet ehkä antavatkin kiitettävän arvosanan, niin kielelliseltä kannalta kalevalakielen harrastajana annan ehdottomasti kouluarvosanan nelonen - koska alempaa arvosanaa ei ole. Alin arvosana siksi, että kirjan tekstit ovat proosakielisiä. Uskon, että Kunnas olisi tehnyt tekstinsä runomuotoon, jos olisi osannut. Hän on kuitenkin kuvataiteen, ei sanataiteen edustaja, eikä hän ole halunnut ottaa avukseen ketään kalevalakielen taitoista. Olisi kannattanut.

Katsooko Kunnas, että lapsille voi vähän valehdellakin, vai eikö hän ole lukenut huolella Kalevalaansa? Eihän miehennielijäksi kuvattu Aino jahdannut Väinämöistä puolisokseen - päinvastoinhan asia oli: nuori Aino pakeni Väinöä henkensä edestä. Aino ja Joukahaisen äiti eivät yllyttäneet Joukahaista ampumaan Väinämöistä niin kuin kirjassa sanotaan, sitä paitsi Aino oli jo ampumisepisodissa siirtynyt lopullisesti Ahdin valtakuntaan.

Lemminkäinen ei suinkaan rakentanut Hiiden hirveä, ei edes hämätäkseen Pohjan akkaa, niin kuin Kunnaksen tekstissä mainitaan: "Ja niin Lemminkäinen teki hirven itse. Pään hän pani pökkelöstä, sarvet pajun haarukasta, seipäistä sääret ja keskiruumiin sammaleista ja nahkapussista." Kalevalan mukaanhan "Hiiet hirveä rakenti, juuttahat poroa laati: pään panevi pökkelöstä, sarvet raian haarukasta"

Kun Koirien Kalevalasta tehtiin uudistettu painos v. 2006, proosatekstin olisi tuossa vaiheessa voinut muuttaa kalevalaisiksi runosäkeiksi. Apuna olisi voinut käyttää vaikkapa Karusen runoniekkoja - ja olihan Trokeemankelikin jo keksitty.

Ehkäpä jo lahiaikoina lapsetkin pääsevät nauttimaan Kalevalan tarinoita perisuomalaisella runorytmilliä. Teoksen nimi ei tietääkseni tule olemaan ainakaan Sikojen Kalevala.

© Aulis Rintala

Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org