Kalevalan vironnoksen runomitasta

Vaikka vironkielinen Kreutzwaldin runoilema Kalevipoeg ei ole lähimainkaan kalevalamittaa, August Annistin virontama Kalevala on moitteetonta runokieltä. Kuitenkin virontajan on, pysyäkseen kalevalaisessa poljennossa, pitänyt käyttää nykyvirolle jo vieraantuntuisia, kielihistoriaan jääneitä sanamuotoja. Muutamia esimerkkisäkeitä:

Meel see lükkab laulemaie,
Suu kutsub kõnelemaie,
Lähme nüüd seltsiks laulemaie,
Eaks kõigeks hulkumaie,
Kuukeseks kumendamaie.

Suomen vanhakantaista verbimuotoa -mahan, -mähän vastaa siis virossa -maie. Nominien muotoa tupahan, vetehen, merehen, kotihin vastaa viron vanhahtava muoto tubaje, vedeje, mereje, koduje.

Sananloppuiset vokaalit on käännöksessä säilytetty, vaikka ne nykyvirosta ovat jo aikoja sitten kuluneet pois. Esim. paikallissijojen vanhat pitkät suomen mukaiset muodot ovat käännöksessä yleisiä: Sönad suussa mul sulavad, Madalailla Põhja mailla, Noorisoossa sirguvassa, Hõimussa ülenevassa, Põhja põldude rajalta, Kalevala kõnnumailta.

Tarpeen tullen käännöksessä, runomitan vaatimusten vuoksi, on käytetty loppuheittoisia nykyviron sijamuotoja: Kaukomiele mõõga otsast, Kui olin poisike põrandal, Tee äärest tõmmatuida, Ühes seadima sõnuda, Nendes kehvades külades. Jopa samassa säkeessä saattaa olla sekä vanhaa että nykyistä sijamuotoa: Kui käisin karjas ma kodussa.

Muutenkin loppuvokaaleja on säilytetty suomen malliin: Eessa on vesi vedela, Oi, Ukko, ülijumala, Arvasi, aru pidasi, Ülevalta ilma lindu, Veere säälla viisi aastat, Ep ole tammi veelgi tõusnud, Vaarumaie puu vägeva.

Uskon, että nykyviroksi Kalevalaa ei pysty kääntämään samalla runomitan säilyttäen. Sen sijaan kääntäessäni Kalevalaa nykysuomeksi en kohdannut mainitunlaisia enkä muitakaan ongelmia (Aulis Rintala: Kalevala nykysuomeksi v. 2006).

© Aulis Rintala

Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org