Muistan kuinka kankkusessa, kun olin ryypännyt rajusti,
taas kumonnut kolpakoita useamman vuorokauden,
olin hirveän hikinen, kasvot aivan kalpeana.
Kädet vallan vispasivat, pääkoppa kovin kipeä,
takaraivoa jomotti, ohimoita olletikkin,
otsa halkesi kivusta, sydän parka syrjällänsä
epätahtia tykytti.
Se oli kauhea krapula, muistanpa hyvinkin että
ruoka ei alas valunut, eipä maittanut makea
eikä suolainen sopinut. Vatsa oudosti valitti,
maha kurni kauheasti.
Pikku ukkoja vilisi pöydän päällä, tuolin alla,
äänet oudot uhkasivat kiljunnalla, karjunnalla,
naurulla pirullisella. Uni ei ollut tullaksensa,
itsetunto maanraossa, mieli musta ja matala.
Kun ei ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana
tulis tuollainen krapula.
Eipä selvän voittanutta.
© Aulis Rintala
Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org
