Tuskan tuttu, vaivan vanki

Tuska on mun tuttavani, kärsimys kaverinani,
piina, vaiva vierelläni.

Se ei erkane minusta, vaikka oisi päivänpaiste,
vaikka linnut laulelisi, hymyäisi maa ja taivas.
Aina maata mennessäni löydän vaivan viereltäni,
pelon, piinan pielukselta, valmiina odottamassa.

Siinä sillä on sijansa, turha on sitä torua,
turha pois on karkotella, se vain ärtyisi pahaksi,
ja tulisi yö levoton, siksipä kaverin kanssa
onkin oltava sovussa, vaikka irvessä ikenin.

Jos se on hyvällä päällä, tovin voisin torkahtaakin,
ehkäpä uneksiakin.
Vaan ovat unennäköni painajaisia pahoja.

Aamulla herättyäni, tuska on odottamassa
samoilla makuusijoilla.
Se on siinä suunnitellut aamun harmit, päivän piinat,
sekä illan ilkeydet.

© Aulis Rintala