Tulge siia, eesti neiud

Seuraava runoni luettiin radio Ylen Ykkösessä 23.3.00 klo 9.00 - 9.30 Aarre Nymanin toimittamassa ohjelmassa Kalevalan elävä perintö, sekä suomeksi että viroksi. Viron kieli on suomea vaikeampaa panna runomitan raameihin.

Tulge siia eesti neiud, minu hüüet kuulge, kuulge,
lugupeetud eesti daamid, Soome lahe teisel kaldal.
Eesti naised, eesti neiud, nii kui prouad kui ka preilid!

Vanapoisid siin me Soomes, kaugel, eemal me elame,
kaugel linnadest, küladest, meie seltsiks ainult lehmad.

Meist ei hooli soome neiud, ei taha meid siinsed daamid.
Maalt nad kaugele kolivad, meie eest vist põgenevad.

Siinpool tunneme igavust pagana pagana palju,
kurvameelsed me oleme, mure täidab meie rinda.
Kahju üksi on elada, ilma naiseta virelda.

Saagem, neiud, ühte kokku, tulge siia meie seltsi,
Soome poole, siia poole.
Teid hoolega varjaksime, nagu lille hoiaksime,
nagu piiskoppi kirikus.

Meie oleme tublid poisid ja aina mehe eest väljas,
meie asjad kõik on hästi.
Komistame harva purjus, haruharva silmad krillis.

Lahutatud võite olla, vanatüdrukud, lesedgi,
valehambadki sobivad.
Pole tarvis kaunis olla, oleksite ainult armsad,
meie hellad kullakesed, meie lehmad lüpsaksite.

© Aulis Rintala

(eelmine luuletus soome keeles, edellinen runo suomeksi:)

Tulkaa tänne Eestin neidot

Kuuletteko te minua, arvostetut Eestin daamit,
Suomenlahden sillä puolen!
Eestin naiset, Eestin neidot, naidut sekä naimattomat!

Täällä me Suomen vanhatpoijat korven kätkössä elämme
kovin kaukana kylistä ja etäällä kaupungeista,
seuranamme vain on lehmät.

Meist ei huoli Suomen neidot, täkäläiset ei välitä.
Maalta kauaksi katoovat, kaikki meitä kammoksuvat.
Ikävöimme niin pirusti, niin pirusti, perkeleesti,
murhetta on rinnassamme, mielessä alakuloa.
Kehno yksin on elellä, ilman naista saa kitua.

Neidot, nyt kokoontukaamme, tulkaa meidän seuraksemme
Suomenlahden tälle puolen.
Teidät huolella pidämme, kuin on kukka kämmenellä,
kuin on piispa pappilassa.

Me olemme reilut miehet, aina kunnossa kovassa,
asiamme kondiksessa.
Harvoin ryyppyjä otamme, ani harvoin tillin tallin.

Ikäneidotkin sopivat, lesket ja eronnehetkin,
tekohampaat käyvät päinsä.
Kauniskaan ei tarvi olla, meitä vain kun hellisitte,
kullannuppumme, omamme, ja meidän lehmät lypsäisitte.

© Aulis Rintala