maanantai 4. elokuuta 2008

Taas soi se pirun puhelin

Maisillani, Mäisilläni

Olin onnistumaisillani, jo ulottumaisillani
,
päälle pääsemäisilläni, ja jäykistymäisilläni,
saamaisillani sisälle, siis kykenemäisilläni,
lähes pystymäisilläni,
tuota työntämäisilläni
- kunnes soi puhelimeni
.

Olin mennä

Olin saada jo sydärin, olin kuolla kaiketikin

ja pudota permannolle, olin mennä maan rakohon
ja jo luopua pelistä, olin melkein itkeäkin
- kunnes taas soi se puhelin.

Vinani, Vinäni

Olin taas olevinani,
oikeasti osaavinani,
ottavinani omaksi,
puoliksi panevinani,

mutta vain tekevinäni, vain vähäsen vatkaavani,
hieman
harjoittelevani - kun soi taas puhelimeni.

Vinasi, Vinäsi

Olit innostuvinasi, kovin kiihottuvinasi,
mua kannustavinasi, halulla halaavinasi,
mutta vain tekevinäsi. Sitten taas soi se puhelin.

Vani, Väni


Sanoin sen tuhoavani, kännykän hävittäväni.
Luulin saavani sydärin,
uskoin kohta kuolevani,
tunsin jo täriseväni, vaistosin vapisevani,
ja sitä häpeäväni. P
elkäsin putoavani,
meneväni maan rakohon. T
uumasin lopettavani,
lähteväni pian pihalle,
poistuvani jo petistä.
Sitten soi taas se puhelin.

Vasi, Väsi

Sanoit siitä kärsiväsi, suhteen jo lopettavasi,
ja iäksi lähteväsi, ja sitä surevasikin.

Eeni

Ilmoitin alistuneeni, kaikkea kuvitelleeni,
pelänneenikin pahinta, ymmärtäneeni asian,
eroa odottaneeni, sitä kauan kaivanneeni,
myyneeni puhelimeni.

Eesi

Mua sanoit sä miettineesi, perin pohjin pohtineesi,
kai joskus rakastaneesi, ja pahasti pettyneesi,

saaneesi jo tarpeheksi.

Re, Le, Ne, Se

Päässen tästä palkähästä, surren kuitenkin sinua,
tullen toimeen yksinäni, ostanen puhelimenkin.

© Aulis Rintala

Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org