Ydinvoimala räjähti

Ennen kun luet runoni, pyydän lukemaan, katsomaan ja kuuntelemaan seuraavaa:

http://inmotion.magnumphotos.com/essay/chernobyl

Ydinvoiman vouhottajat, tässä teille miettimistä,
mikä on tosi tilanne suurvahingon sattuessa:

Ydinvoimala räjähti

Se oli karmea herätys Itä-Suomen kaupungissa,
siinä puoli viiden maissa, aivan aamuvarhaisella,
kansan vielä nukkuessa, uinuessa onnen unta.

Moni ehti jo epäillä: ydinvoimala räjähti,
tietenkin Venäjän maalla, rajan pinnan tuntumassa.
Tihutyö oli, niin kuulin, terroristien tekemä.

Alkoivat sireenit soida, ilman taukoa ulista.
Radiosta, telkkarista, niistä kuului jatkuvasti
viranomaisten varoitus:
"Kahden, kolmen tunnin päästä saapuu suuri saastepilvi
itätuulen kantamana.

Kuulkaa kaikki kansalaiset, olkaa aivan rauhalliset,
noudattakaa ohjeitamme.
Teidän on nyt lähdettävä, paettava kaikin keinoin
kuka milläkin tavalla.

Vain pieni väestösuoja on tässä meidän kaupungissa,
peruskallion sisässä.
Sinne eivät mahdu kaikki, ehkä vain pari tuhatta.
Se on varattu vammaisille, lapsille ja vanhuksille."

Tuhopilvi vain läheni, sen alta pitäisi päästä.
Yltyi jo itäinen tuuli ja lyheni armonaika.
Herra meitä varjelkohon!

Sekasorto siitä syntyi, kaaos aivan kammottava.
Kaikki tahtoivat paeta, kukin henkensä edestä.
Ahtautuivat autoihinsa, muodostui jo suuret ruuhkat
kun ei liikenne vetänyt vaan oli tukossa täysin.

Oli kuoleman edestä pakosalle pakko päästä
kuinka parhaiten näkisi: kontaten, kävellen, juosten
pitkin teiden pientareita, kun ei tiellekään sopinut,
läpi metsän, poikki pellon, yli soiden ja salojen.

Unohtuivat turvatoimet, sortuivat myös suunnitelmat
vanhusten pelastustyöstä ja muiden vähäväkisten.
Avuttomat, turvattomat joutuivat tuhon omaksi.

Vaan itse viranomaiset lähtivät etunenässä.
Kunkin mottona olikin: oma henki kullan kallis,
muulla ei ole väliä, kunhan itse selviäisin.

Edessä väestösuojan käytiinkin kovat kahakat,
kuka mahtuisi sisälle.
Ruumiita makasi maassa, kuuluivat valitushuudot,
pakokauhun karjahdukset.

Näihin ääniin mä heräsin, läpimärkänä hiestä.
Oli aivan rauhallista, poissa vaivat, voivotukset,
avunpyynnöt, kuolinhuudot.

© Aulis Rintala