Kullimunad pillutasin

Nii palju kui ma mäletan

oma kaugest lapsepõlvest,
vana umbes kümme aastat,

ma pojuksena elasin
koos oma isa, emaga.

Seal oma kodu lähedal

märkasime suurta kulli.
Kanakulli hütt asetses

väga kõrge kuuse latvas.
Sinna ma pidin minema,

puu otsa kohe ronima.
Munakesed pillutasin, pildusin pesapuust alla,
segamini, pilla-palla.

Kulli pilk oli vihane, kulli nokk eriti hirmus.
Seda praegugi mäletan, alati tuletan meelde,
kui ma kartsin kulli nokka, kui raiskasin kullimunad,

pillutasin kulli pallid.

(laulukoor laulab:)

Kulli pallid pillutasin, viskasin pesapuust alla,
segamini pilla-palla.
Mu tegu oli rumalus, seda kaua kurvastasin.
Miks munad ma pillutasin, munad suured suurel kullil.
Kange kulli kallid pallid, need puruks ma pillutasin.

(laulukoor laulab:)

Munakesed pillutasin, viskasin pesapuust alla,
segamini pilla-palla.
Miks munad ma pillutasin, munad suured suurel kullil.
Suure kulli kallid pallid need puruks ma pillutasin.
Kulli pallid pillutasin, viskasin pesapuust alla,
segamini pilla-palla.

© Aulis Rintala

Seuraavassa on sama runo suomeksi:

Heittelin (haukan)munat hajalle

Mikäli en väärin muista olin kymmenen ikäinen.
Kultaisessa lapsuudessa, pikkupoikana elelin
äitini, isäni kanssa.

Aivan mökkimme lähellä huomasimme suuren haukan.
Kanahaukka oli pesinyt suuren kuusen latvuksehen.

Pitihän mun sinne päästä heti puuhun kiipimähän.
Munat heittelin hajalle, alas puusta paiskoelin
sikin sokin, sinne tänne.

Haukan katse niin vihainen, pelottava linnun nokka,
se on vielä mielessäni, sitä muistelen alati,
se nokka mua pelotti, kun tuhosin haukanmunat,
kanahaukan suuret pallot.

(laulukuoro laulaa:)

Munat heittelin hajalle, alas puusta paiskoelin
sikin sokin, sinne tänne.

Tekoni oli niin tyhmä, sitä kauan sain katua.
Miksi viskelin munaset haukan suuren ja väkevän.
Munat linnun urhoollisen palasiksi pirskottelin.

(laulukuoro laulaa:)

Miksi heittelin hajalle, munat puusta paiskoelin
sikin sokin, sinne tänne.

© Aulis Rintala