Syövän manaus

Siirry syöpä sielustani, irtoa koko kehosta.
Häivy tauti tappamasta, ruokoton remuamasta,
irtoa heti minusta.

Mene kauas kalvamasta, suksi vaikka suonselille
kaatopaikalle katoa soluja tuhoamasta,
ruumistani ruhjomasta, mieltäni musertamasta.

Enpä tiedä kuinka kauan povellani kyytä vaalin,
tätä lieroa elätin, syötin tuota hylkiötä,
tuota loista luonnotonta, siitä täysin tietämättä.

Paljon jo tuhoa teitkin, surmasit sisarenikin,
sait tätini tuonen teille.
Niin, minäkö seuraavaksi, nytkö sä minua vaanit,
mielit päätäni vadille?

Se ei onnistu ikinä, mä tiedän sinusta kaiken,
tunnen syntymäsijasi koko surkean sukusi,
arvaan alkujuuresikin, lähtösi läpikotaisin.

Sisälläni sä sikisit, mielen mustissa mujuissa.
Synnyit suurista suruista, ankeista ajatuksista,
painajaisista pahoista, ainaisesta arkuudesta
liian pitkästä pelosta, häpeästä kätketystä,
vihasta vapisevasta, viiltäväisestä kivusta.

Saatanan sekasikiö, sinä muodoton mutantti,
kiroan sinun nimesi.
Juuri nyt katoa, kelmi, äläkä tule takaisin!

Aulis Rintala