"Uuudistiko" Eino Leino kalevalamitan?

Useista kirjallisuusoppaista on lähes sata vuotta saatu lukea, että Eino Leino Helkavirsissään (1903 ja 1916) ”uudisti” runomitan. Tällaista esittävät yleensä ne, jotka eivät tunne kalevalakielen metrumia. Onpa väitetty sellaistakin, että Lauri Viita, Matti Rossi ja moni muukin ovat uudistaneet kyseistä mittaa. Itse en pitäisi Leinoakaan varsinaisena uudistajana, sillä ei vuosituhantista kielikoodia niin vain muuteta, korkeintaan siihen voi jokainen lisätä jotain omaa persoonallista esanssiaan.

Ainakaan positiivisena uudistuksena en voi pitää Leinon muutamaa ”säekatkosta” eli pisteen panemista säkeen sisälle.

Myönteisenä metrisenä lisänä runomittaan voisi mainita eräät hänen käyttämänsä kelvolliset säetyypit, joita Kalevalasta ei tapaa. Toisaalta Kalevalassa on sellaisia tyyppejä, joita taas Leino ei käytä. Mainittakoon tässä heti perään, että monia uusia hyväksyttäviä tyyppejä ovat ”keksineet” myös karuselaiset.

Leinon 8-tavuisia omia tyyppejä:

12212 näin kasvot nälän ja kylmän
13112 mies körötti niin kuin köngäs
21212 siinä on tuki ja turva
3212 Mittyinen tämä on neito

Leinon 9-tavuisia:

12213 kuin oli olla Kuun povella
13212 Vaan mikäpä sinun on synty
22113 Mitä sanon ma mies poloinen
1332 en sitoa sinistä tulta
413 Otermalla veli Katerma
63 onnettomuudetkin ohitse

Toisaalta Leino käytti liikaa 9-tavuista säettä, ikään kuin se olisi yleinenkin runomitan tyylikeino. Monet hänen tällaiset säkeensä olivat lisäksi arveluttavan raskasalkuisia:

333 kolkutti portille pyhälle
333 Kuulinko luostarin aholta
333 karhuko kaunihin lähetti
333 karkasi kahdelle jalalle

Vaikka Leino käyttikin pääosin lähes nykyisen kaltaista suomea pitkine vokaaleineen, hän turvautui tiuhaan myös Kalevalan malliseen sanojen ja niiden kirjoitusasujen, esim. väli h:n käyttöön, jopa savolaisuuksiin: karjahan, vieremähän, tietämähän, etsimähän, taivahan, hettehellä, kulkenunna, langennunna, viejeä, lautsat, korjannevi, sammuvi, tekevi, kuuntelevi, naljaeli, heittihe.

Mitan uudistamisena en voi pitää myöskään sitä, että Leino unohti lähes täysin Kalevalan erään parhaimmista tyylikeinoista: kerron.

Leinon kalevalamittainen tuotanto jäi melko lyhyeksi: Helkavirret yhteensä n. 2800 säettä (Vrt. Risto Varis: noin 40 0000 säettä). Kalevalamittaisiksi en laske Leinon muuta tuotantoa, esim. ennen Helkavirsiä ilmestyneitä runonäytelmiään, joissa hän jo toki tavoitteli kalevalaista poljentoa.

Leino on vieläkin nerokkaimpia kirjoitetun kalevalamitan käyttäjä, mutta mitan uudistajan ei häntä voitane pitää.