Kalevala-juhlinnan kritiikkiin on aihettakin (Ilkka 13.3,09)

Yhdyn Kalevala-juhlinnan kritiikkiin, jota Kalevalaseuran puheenjohtaja Seppo Knuuttila (11.3.) oli havainnut. On hyvä, että Kalevalaa tuodaan esille kaikin keinoin. Mutta hämmästelen, että eepostamme juhlitaan jälleen, ikään kuin se olisi jokin kuva- ja säveltaiteen hedelmä. Itse juhlakalu, Lönnrotin sanataiteellinen tuotos, jää pahasti juhlista paitsi.

Eepoksemme pihvi, ainutlaatuinen kalevalainen runokieli, saa vain runsaan yhden sivun verran palstatilaa Kalevalaseuran tuoreessa jättiteoksessa, lähes 600-sivuisessa Kalevalan kulttuurihistoriassa!

Knuuttilan mukaan kaikki kaksikymmentä kuva- ja säveltaiteilijaa rupesivat halukkaasti tekemään Taiteilijoiden Kalevalaa - työtä saadakseen. Lehtitietojen perusteella monet noista taiteilijoista ottivat Kalevalan käteensä ensimmäistä kertaa. Onko sellaisilla tilaustaiteilijoilla aitoa annettavaa?

Mitä laajempi kaupallinen taideteollisuus Kalevalan ympärillä pyörii, sitä vähemmän itse kirjaa luetaan. Omasta puolestani olen yrittänyt tehdä vierasmurteista Kalevalaa tunnetuksi tekemällä siitä runomuotoiset helppolukuiset versiot nykysuomeksi ja eteläpohjalaisella murteella.

Kalevalaseura samoin kuin SKS:kin pyrkivät lähinnä museoimaan ikivanhan, ainutlaatuisen runokielemme eivätkä mitenkään edistä sen nykykäyttöä. Mitään kielellistä estettä mitan käytölle ei ole. Sen todistavat seuramme sivuston kymmenettuhannet säkeet. Knuuttilan jos kenenkään luulisi ymmärtävän ikivanhan kielikoodin arvon; onhan hän niitä harvoja kalevalakielentaitoisia korkeakouluopettajia maassamme; lähettänyt monena vuonna Joensuusta opiskelijoidensa runoja seuramme kotisivuille. Niistä kiitos.

Aulis Rintala
Kalevalaisen Runokielen Seura ry:n perustaja, kunniapuheenjohtaja