Kalevala eteläpohjal. murteella (Virke-lehti 3/2008)

Äidinkielenopettajain liiton Virke-lehti 3/2008:

Väinämöönen, Joukahaanen ja kaikki kalevalaaset eteläpohojalaasella murtehella

Aulis Rintala: Kalevala eteläpohjalaisella
murteella, Lumo Kustannus, Gummerus
Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2008

Kiälen kiamuroota

Aulis Rintalan kymmenen vuoden työ on komeaa luettavaa. Hämästyttävältä tuntuukin, että teos on kansalliseepoksemme ensimmäinen kalevalamittainen murreversio. Muita versioita selko-Kalevalasta lasten Kalevalaan on ilmestynyt aikaisemminkin.

Eteläpohjalainen murre luontuu Kalevalan kerrontaan erittäin hyvin. Murre on vanhakantaista, joten sen muodot sopivat kalevalaiseen rytmiin. Seuraava lause havainnollistaa tätä hyvin: "Pillastuuvat jo hevooset, varsat vauhkoona vapaji." (s. 30)

Rintala on valinnut puhutun kielen muodon. Runosäkeet on merkitty niin kuin murteenpuhujat ne ääntävät, esimerkiksi pöyräm päälle, otak kiinni. Rintala toteaa, että kieli ei pyrikään olemaan ehdottoman 'puhdasta', koska turhantarkkaa ei ole puhuttu murrekaan.

Itselleni kieli oli mehukasta luettavaa. Nautin elävästä murteesta, sanoista, joiden merkityksen muistin vasta lukiessani teosta. Kieli oli helpompaa luettavaa kuin varsinainen Kalevalan kieli. Joka ei tunne eteläpohjalaista murretta, saattaa olla asiasta eri mieltä. Lopun aakkostettu hakemisto täyttää siltä osin varmasti paikkansa.

Rintala on lisännyt hieman, poistanut jotakin, tehnyt siltoja jaksojen välille, selitellytkin. Lopputulos on eheä kokonaisuus, joka ei kalpene alkuperäiselle. Kun Kalevala kertoo useamman kerran, Rintala oikoo. Kun Rintala selittää, Kalevala jättää mainitsematta. merkitykset kasvavat, painotukset saattavat hieman muuttua. Silti Rintalan teos on johdonmukainen, taitekohdiltaan hiottu ja selkeä.

Henkilööstä

Kalevala on täynnä hieman onnettomia mutta sitäkin rehvakkaampia henkilöitä. Joukahainen ja Lemminkäinen nousevat esille asenteellaan "Minoon meiltä ja muut on meirän krannista". Näillä herroilla pieni ei todellakaan ole kaunista. kun Joukahainen ja Väinämöinen ottavat mittaa toisistaan, uhoaa Joukahainen: Jonset tahrot tappelua, raa'ar raurar ratkaasua, teräksistä tuamiota, niim mä laulan sun siaksi, suuren kärsän kantajaksi. Tuallaasen flataasem miähen sontafloorihim polien, sian kettahan kutistan, porsahien karsinahan." Mikä uho, mikä mieli! Ja jotenkin niin pohjalaista.

Marjatan kohtalossa Rintala on revitellyt: Kalevalan siveyden sipulin kuvailu on Rintalan käsissä muuttunut alkuperäistään ronskimmaksi. Eikä lopputulos ole ollenkaan hullumpi.

Kullervon tarinassa murre antaa henkilölle luonteen. Kun Kullervo purkaa vihaansa ja tuskaansa maailmaa kohtaan, se on helppo uskoa. Murteessa on voimaa.

Kaiken kaikkiaan Aulis Rintalan Kalevala eteläpohjalaisella murteella on hieno teos. Ainakin minuun se teki vaikutuksen.

Pipsa Lainas
***********************************************************

Kalevala eteläpohj. murteella (Veteraaniopettaja-lehti)

KIRJAT
VETERAANIOPETTAJA-lehti syyskuu 08

Murtehelle käännetty Kalevala
Rintala:
Kalevala eteläpohjalaisella murteella Sidottu, sanastoineen 329 sivua
Kuvat Mirka Johansson. Lumo Kustannus 2008

Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi
lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan,
sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan.
Sanat suussani sulavat, puhe'et putoelevat,
kielelleni kerkiävät, hampahilleni hajoovat.
Kalevala ensipainos 1849

Mun teköö kovastim miäli, ajatteloo aivonikin,
ruvetar runoolemahan, sukuvirttä sualtamahan,
laatuvirttä laulamahan. Sanat suuhuni sulaavat,
kiälem päällek kerkiäävät hajuaavat hampahille.
Aulis Rintalan käännös 2008

Kauhavalla alkuvuosikymmenensä viettänyt suomen kielen maisteri ja Kalevalaisen Runokielen Seuran puheenjohtaja Aulis Rintala (synt. 1941) on saattanut päätökseen kymmenvuotisen urakan, Kalevalan eteläpohja­laisella murteella. Tuloksena on upea teos, johon lukija jää sivun ja toi­senkin jälkeen auttamattomasti koukkuun. Mittava työ on maamme en­simmäinen kokonainen kalevalamittainen murreversio.

Kalevalan runothan merkittiin alun pitäen muistiin lauletusta muo­dosta. Siksi Kalevalan murretekstin mykkä lukeminen pitäisikin peräti kieltää, Rintala opastaa. Parhaan lukukokemuksen saakin jos noudattaa hänen ohjettaan eli hyräilee säkeitä omatekoisella ugrilaisella nuotilla tai jollakin muulla runosävelmällä, mikäli sen hallitsee. Näin tehtyäni murre-teksti avautui täysin uudella tavalla, sujuvammin ja hienoa kalevalamittai­suutta korostaen. Olisipa tämä ohje annettu jo silloin, kun me aikoinaan opiskelimme Kalevalaa ja korostimme sen merkitystä suomalaisena kan­salliseepoksena!

Etelä-Pohjanmaan murre on yhtenäisin murrealueemme, joka maini­taan murretieteellisessä kirjallisuudessa ainoana yksikössä. Toki tästä murteesta nauttii varmasti eniten kaltaiseni syntyperäinen eteläpohjalai­nen, mutta uskon, että myös muiden murteiden osaajat rakastuvat Rin­talan tekstiin. Kirjan loppusivujen mittava sanakirja auttaa, jos jokin sana ei muusta yhteydestä avaudu.

Kirjakielellä näivetetty lukija on ehkä aluk­si hiukan ymmällään, kun Rintala kirjoittaa tekstin nimenomaan siten kun se on puhuttu ja yhä edelleenkin puhutaan.Tuntuu hiukan oudolta näh­dä kirjoitettuna: Ui sittev vähän eremmäs / väliemmillev vesille. Jäin miet­timään, millaista kirjakielemme olisi, jos nämä puhekielen konsonantit olisikin sovittu merkittäviksi aina näkyviin!

Hyvän mielen Rintala tuottaa lukemattomia kertoja lukijalleen, kun hän rohkeasti käyttää väkeviä ja kuvaavia murresanoja. Asiat sanotaan suoraan ja lyhyesti, mutta iskevästi. Jos vertaa Rintalan tekstiä vaikkapa alkuperäiseen Kalevalaan toteaa helposti, kuinka pohjalainen murre on särmikkäämpää ja rehevämpää. Lönnrotin Kalevala on ehkä kiltimpi, lyyrisempi, mutta eteläpohjalainen teksti saattaa juuri suoraviivaisuutensa ansiosta kohdata lukijansa suoraan syvälle silmiin katsoen, turhia koru­lauseita karttaen.

Arvokas ja hieno lahjakirja vaikkapa juhlivalle veteraaniopettajalle, ol­koonpa hän miltä murrealueelta tahansa!

Kirjaa on saatavana kirjakaupoista tai kustantajalta, kustantajan suosi­tushinta on 36,50 €. Yhteys: Lumo Kustannus, PL 40, 33541 Tampere, (03) 261 1612, info@lumokustannus.fi

Pekka Varismäki
*****************************************************

Lipponen Irakiin töihin!

Muistatko mitä lupasit Yrjölle Amerikassa
(vuonna kakstuhattakolme) silloin siellä käydessäsi
Suomen pääministerinä:
- Kyllä me sitten siivoamme sotaretken seuraukset,
antaa tykkien jylistä, kanuunoiden kalkatella.

Ei ole yhtään suomalaista Irakissa vain näkynyt.

Nyt olis, Paavo, näytön paikka.
Unohda Putinin putki, jätä se Gasumin kaasu,
ja lähde avustustyöhön savuaville raunioille.
Niin kuittaat lupauksesi.

© Aulis Rintala

Ydinvoimainsinöörit (Etelä-Suomen Sanomat 19.9.08)

Ydinvoimainsinöörit, yli-ihmiset etevät,
hallitsevat luonnonlaitkin: maaperämme mullistukset,
mannerlaattain liikkumiset, jääkaudet, järistyksetkin,
tulivuorten purkaukset ja vesien virtaukset.

Suursodat on jo sodittu, ennustavat insinöörit.
Vaikka syttyiskin sotia, voimaloita ei tuhota,
ne kyllä pystyssä pysyvät, vahingoittumattomina,
täysin koskemattomina, vaikka muu rakennuskanta
tuusan nuuskaksi menisi, romuksi romahtelisi.

Ei edes atomipommit vaikuttaisi voimaloihin,
ne on niin lujasti tehty.
Ei myöskään reaktoreita terroristit voi tuhota,
intoilevat insinöörit, kaiken tietävät kaverit.

Vahinkoja voimaloissa tietystikään ei tapahdu,
se on täysin mahdotonta, tekniikka on pettämätön,
ihminen erehtymätön, ilmoittavat insinöörit.
Aulis Rintala

Syövän manaus

Siirry syöpä sielustani, irtoa koko kehosta.
Häivy tauti tappamasta, ruokoton remuamasta,
irtoa heti minusta.

Mene kauas kalvamasta, suksi vaikka suonselille
kaatopaikalle katoa soluja tuhoamasta,
ruumistani ruhjomasta, mieltäni musertamasta.

Enpä tiedä kuinka kauan povellani kyytä vaalin,
tätä lieroa elätin, syötin tuota hylkiötä,
tuota loista luonnotonta, siitä täysin tietämättä.

Paljon jo tuhoa teitkin, surmasit sisarenikin,
sait tätini tuonen teille.
Niin, minäkö seuraavaksi, nytkö sä minua vaanit,
mielit päätäni vadille?

Se ei onnistu ikinä, mä tiedän sinusta kaiken,
tunnen syntymäsijasi koko surkean sukusi,
arvaan alkujuuresikin, lähtösi läpikotaisin.

Sisälläni sä sikisit, mielen mustissa mujuissa.
Synnyit suurista suruista, ankeista ajatuksista,
painajaisista pahoista, ainaisesta arkuudesta
liian pitkästä pelosta, häpeästä kätketystä,
vihasta vapisevasta, viiltäväisestä kivusta.

Saatanan sekasikiö, sinä muodoton mutantti,
kiroan sinun nimesi.
Juuri nyt katoa, kelmi, äläkä tule takaisin!

Aulis Rintala

Jos olisimme Natossa

(ollut Ilkka-lehdessä v. 2004)
Jos olisimme Natossa, olisi hyväksyttävä
Amerikan terrorismi, nykyinen ja entinenkin,
teurastukset muissa maissa, ihmisoikeusloukkaukset,
tuet diktatuurimaille.

Jos olisimme Natossa, saisimme ydinaseita
koto-Suomen maaperälle.
Vieraat joukot vyöryisivät maalla, ilmassa, merellä,
etenkin itärajalla.

Kohta kun kävisi käsky, poikaimme pitäisi mennä
sotimahan sinne tänne, muille maille vierahille,
vailla mieltä, tarkoitusta.
Sotatanterilta sitten sotilaamme saapuisivat
sinkkiarkuissa takaisin.

Jos olisimme Natossa.

© Aulis Rintala

On aika uhoamisen (Ilkka-lehti 18.9.08)

Häkämies, ministerimme:
Kakista ulos nyt kaikki häkä pöntöstä pihalle.
Sano suoria sanoja ryssästä vihapidosta.

Ja samoin Aleksanteri:
Turha sun on kainostella, on aika uhoamisen,
Natohan on turvanamme - yli kaiken Yhdysvallat.