Kalevalan päivänä 2009

Turun sanomat:

LEENA KYTÖMÄKI, suomen kielen dosentti, Turun yliopisto

Suomen kielen juuret muhevissa murteissa

(artikkelin loppuosa:)

Jopa kansalliseepoksemme Kalevala on käännetty kahdelle murteelle. Vuonna 1999 ilmestyi Matti Lehmosen savonnos ja tänä vuonna Aulis Rintalan eteläpohjalainen versio. Kumpikin saa lukijan hyvälle tuulelle.

Ensin näyte savonkielisistä Kiäntäjä’ alotussanoista, sitten eteläpohjalainen katkelma, jossa Kauko tuo Kylli-neirin äireen työ:

Suatanpa hyvinniill laaloo,
vetteev veesuva parasta,
jos on kunnon kalakukkoo,
ehom piältä jos olutta;
jos ee anneta olutta,
tarjota tarinavettä,
pajatan puolella suulla,
laeskemmasti lallattelen...

Muari prunnilla orotti
ämmällänget hartioolla,
oli aivan onnesnansa,
flätkii oikeer reisiänsä
Kyllikin nähäresnänsä
oman Kaukonsak keralla.
Sanookin sanoolla nualla:
”Jumalallek kiitos jotta
mä saim mialuusam miniän,
turvav vanhuurev varalle,
taitavan tulen tekijän,
kropsumpaistajam parahan...

Ja löytyihän katkelmista myös sitä ”kulinarismin kovaa ydintä”, kalakukkoa ja kropsuja!
____________________________________

Maaseudun tulevaisuus

Pirja Peltomäki:

Kalevala taipuu dekkariksi ja punktarinaksi

(jutun loppuosa:)

Murretta voi laulaa

"Ei murretta voi lukea", sanoo pohjalainen. Tätä voi testata tarttumalla ensimmäiseen murreversioon. kalevala eteläpohjalaisella murteella on jämerää ja karua kieltä. Esipuheessa annetaan vihje.

"Parhaimman lukukokemuksen saanee lukioja, joka vaivautuu hyräilemään säkeitäni omatekoisella ugrilaisella nuotilla", Kalevalaisen Runokilen Seuran puheenjohtaja Aulis Rintala kehottaa.

kirjassa käytetään lähinnä Härmanmaan seutukunnan murretta. Mirka Johanssonin kaunis kuvitus johdattaa teemaan.

Vaitonaanej Joukahaanen sai sanat väkisin suusta:
"Voi mun äiteeni hyväänen, kuule, mun käyy häjysti."

Lönnrotin Kalevalasta murreteos eroaa selvästi. Tunnistettaviakin kohtia löytyy. Maammo vaihtuu äiteeksi.