Alakan(e)hev vuaren aluusta muuttuu näillä seuruum murressuhtehekkin – ainakim paperilla – kum me kauhavaasta puhuvat saimma föliyhymmä Härmät ja Kortesjärven. Sen tähärem pitääkin ollat tarkkana, jotta tämä juttu tuloo tasapualisestik kiriootettua ja präntättyä. M’oonkim pannus sulukeehi härmäläästev vokaalin, jonka ne jättää useem pois h:n erellä: tull(a)han – tulhan. Ja taitaa ne markkilaasekkin täs asias olla härmäläästen kannalla.
Nopiee rytmi Härmälääsillä voi koko elämärrytmi ollak karvav verran nopiee, kun ne sanoo hätähisemmin ”menhän saunhan”, ”tulhan tuphan”, kun taas kauhavaaset vähä hit(a)hammin, notta ”mennähän saunahan”, tullahan tupahan” – onk(o)han opittu lapualaasilta? Härmälääset ei nyp palio heilahutak Kauhavam murretta, emmäkä me sen takia rupiar riitel(ö)hön, vaikka tuan yhyrev vokaalij jättääväkkim pois, mutta me saimma samas naimakaupas puheemparttamma rikastuttam(a)han viarahampaa murretta puhuvia eli aitoja savonsukuusia asukkahia Kortesjärvem pohojaasista osista. Savosta
Historiam muk(a)han Savosta on 1600-luvulta alakaal lähtenyl leviämmäl leivän toivos ”oekeeta immeisiä” ja ne on kulukenu aivan Etelä-Pohojammaar ruattinkiäliser rajan tuntum(a)han. Näiren entisten kaskempolttajaan alue, niin kuttuttu ’savolaaskiila’, ulettuu Keski-Suamen Keuruulta aina Evijärvellen asti.
Niin kun tiärämmä, Kortesjärviä halakoo jyrkkä itä- ja länsimurteerer raja, joka kulukoo just(i)hin Nuattimäjem prunnin kohoras. Siit’ on kulukenuk kans vanaha maakuntaraja, jo 1500-luvulla: Pohojankyröö ja Pedersöre. Ei tulukkia Tuskin täs mitään kiälisekaannusta tuloo eikä tulukkiakaan trenkääp palakata, onham markkilaasillekkin Kauhava tuttu entuurestansa. Kaikkien kiäli olok(o)hon tasavertaasta täs uures pitäjeheskin.
Kirjoittaja on kauhavalaislähtöinen filosofian maisteri, murteentutkija ja Kalevalamitan mestari Tampereelta. | 
