Tankua murtehella

Tankua murtehella

Kun kerran tankomarkinoota piretähän Seinäjojella, keskellä väkevää eteläpohojalaasta murretaluetta, liänöö paikallansa laulaa juhulis jokin tanko omallakin kiälellä. Vai onko oma äireenkiäli jotenkin hävettävää, kun ei yhtään tankua oo murtehella viälä luikahutettu?

EP:n murrethan on kumminkin kovan suasittua koko Suames. Sitä on teheny tunnetuksi takavuasina mm. Kauhavalla filamatut elokuvat, jois on esiintynhet jämäkän murtehen taitajat, lapualaassyntyynen Esko Nikkari ja kauhavaanen Kalevi Haapoja. Kans hihtäjä Juha Mieto on tuanu murretta ansiokkahasti framille.

Seuraavihin murretoisintoohini oon merkinny sanalloppuuset mukautumat (assimilaatiot), jotta päästääs lähemmäs aitua ääntämystä. Tankojen laulajiksi kelapuuttaasin ainuastansa kyseesen murtehen hallittevia.

***************************************

Tanko Satumaa

Aavam meren tuala pualej johonakin om maa,
mihinä onnen kaukoranthal laines liplattaa.
Mihinä kukak kaunehimmat loistuansal luaa,

siälä hualet huamisev voi jäärä unholhan.

***

Voi jospa kerran sinnes satumaahan käyräv vois,
niin siältä koskaal lähtisi el linnul lailla pois,
vaan siivetöönnä ev voil lentää, vanki mä oom maan,
vaan ajatuksin, jokka lentää, sinnek käyräs saan.

***

Lennäl laulu sinne, mihinä siintää satumaa,
sinnej johona oma armas mua orottaa.
Lennäl laulu sinnel lailla linnul liitävän,

kerron notta ajatuksis ov vaan yksin hän.

***

Voi jospa kerran sinnes satumaahan käyräv vois,
niin siältä koskaal lähtisi el linnun lailla pois,
vaan siivetöönnä ev voil lentää, vanki mä oom maan,
vaan ajatuksin, jokka lentää, sinnek käyräs saan.

**************************************************

Tanko RANSKALAASET KOROOT

Näin sävel soii askelien, ja aakkunalla poika jo on.

Taas katuaa neitokaanen, om poika yksij ja rauhatoon.

Niin tuttu on ääni tua, joka päivä kuullas sen saa;

ei yälläkäär rauhaa sua, ja unisnasakkin s' orottaa.

***

Se toivoo, notta eres yhyren kerran

nua ransakalaaseek koroot seisahtaas

ja notta eres piänen hetkev verran

tuan flikan nähäräs se sais.

***

Näin sävel soii askelien. Se ainut laulu poijalle on.

Voi, mihinä oot flikka sen?

Om poijan syrän niir rauhatoon.

***

Niin kerran luana puistom penkim piänen

nua askelhet se kuuli yllättään.

Se taisi yhyren sanar ranskan kiälen:

Cheri, se kuiskas nuan.

***

Taas sävel soii askelien, vaan yhä kiinni aakkunhaj jää.

viää poika pois flikan sen

ja flikallensan näiv viheltää... jne.

*************************************************

Tanko merellä (tämä tanko oli Ilkka-lehdessä 8.7.08)

Tanko merellä soii, ja se miättehet viää

kotomaaham mur rakkahal lua.

***

Tanko merellä soii, näkyy syntymämaa,

tuuli viästij jo tuaa luatas sun.

Saavuj jällehen, hiliaa vaan,

lausuut, lähthön kun käskyn sain.

***

Tanko merellä soii, ja se miättehet viää

kotomaaham mur rakkahal lua.

Laines keulas jo laivan, murtuu kuahus veren,

yä om pilivetöön aivan, tuuli käy luateshen.

Tähäret loistaavat taas niin kun ennen

kautta aikaaj jo loistanhet on.

Tanko merellä soii…

***

Tanko merellä soii, se mun kaipuuv viää

sinnem mihinä mun flikkani on.

Tanko merellä soi, kotiaj johtaa nyt tiä,

matka pitkä ja tuntematoon.

***

Tähärev väläkkehes naamas näjen,

horvin aijaksi muistoohin jään.

Tanko merellä soii, se mun kaipuuv viää

sinnem mihinä mun flikkani on.

Uurempia rekilauluja Kauhavalta (Karjanlahti)

Seuraavilla vaatimattomilla laulumpätkillä pyrin omalta osaltani elevyttämähän Kauhavan kuuluusaa rekilaulutaitua. M'oon sitä miältä, notta näin arvokasta lauluperintyä ei mihinään nimes piräm museoora, vaan heräättääs se henkihin satavuatisesta unestansa.

Säkehet on kotoosin pöytäloorastani. Kiriootin niitä ylähä 1950- ja 60-luvuulla vanhoolta sukulaasakoolta, osa on kyllä ”omasta päästäni”. Muutamis lauluus kerrothan omana aikanani elänehistä ihimisistä, joita oon tuntenukkin. Yksinoikeuret lauluuhin on allekkirioottanehella. Nuatinnoksia niihin ei oo, joten säveltäjää kaipaalen.

Säkehet ei aukiam mykällä lukemisella. Ne vaatii ainakin hyräälyä, vaikkapa omatekoosella tai esim. härkävainaan nuatilla. Viälä paree olis laulaa häjyllä äänellä. Laulamista helapottaakseni oom merkinny painokkahat (laulupainolliset) tavut vahavemmalla tekstillä.

PS
Naapurikylästä, Kauhavan Ylikylästä, Toivo Kuula ja Artturi Järviluoma pani ylähä Erkkiläj Jussilta ja muilta laulajilta kuuluusat Kauhavar rekilaulut vuanna 1907. Niitä ol laulettu Etelä-Pohojammaalta teheryys elokuvis ja Järviluoman kirioottamis Pohojalaasia-esityksis.


*************************************************
Meinaakko pistää puukoolla vai
mitä tuli höväättyä?
Tuikkaa este ja toimita sitten
rumihin jähäryttyä.
Tuikkaa estej ja toimitas sitten
rumihin jähäryttyä.
_______________________________

1. Haurammaan Matti kun taloohin tuli niin
fiuli oli föliyhnänsä.
Soitollansa se maksoo sitten
ruaan ja yäpymisensä.
Soitollansa se maksoo sitten
ruaan ja yäpymisensä.

2. Kyllä me kersat kuuntelimma hiliaa
pelimannin pelaamista.
Siältä tuli valssit jenkat ja poloskat
oli siinä ihaalemista.
Siältä tuli valssit jenkat ja poloskat
oli siinä ihaalemista.
____________________________

Selevimpäin se kiittelöö mutta
juavuksis se källää.
Eiköhän tästä kuriuuresta
pääse erhon millää.
Eiköhän tästä kuriuuresta
pääse erhon millää.
____________________________

Vaikka me laihnaamma hevoosia ei
sanota varkahiksi.
Horvin aijan me ajelemma ja
päästämmä vapahiksi.
Horvin aijan me ajelemma ja
päästämmä vapahiksi.
___________________________

En minä huali krannil Liisaa
vaikka on komiallaanen.
Se on kaikkien käytös ollu ja
vähä siältä väliällaanen.
Se on kaikkien käytös ollu
ja vähä siältä väliällaanen.
______________________________

Älä tuu mullen krossottelhon
kun sinä oot niin köyhä.
Kylälläkin toimittaavat
notta sun pääskin on löyhä.
Kylälläkin toimittaavat
notta sun pääskin on löyhä.
_____________________________

Äläkää flikat pihirakko
poijilta tavaraanna.
Tuloo aika sellaanenki
nottei ne teillen anna.
Tuloo aika sellaanenkin
nottei ne teillen anna.
____________________________

1. Käkilintu jo lauleli ja
ruis oli orahalla.
Kuinka sen Kustin pitikin kualla
aijalla parahalla.
Kuinka sen Kustin pitikin kualla
aijalla parahalla.

2. Meirän Kusti ei keriinnykkään
sirpillä leikata ruista.
Kun tuli Tuanelta kolokko poika ja
heilutti viikatesta.
Kun tuli Tuanelta kolokko poika ja
heilutti viikatesta.
_____________________________

Eikä siitä reisusta Kauhavallen
tullu kovan tyyris.
Ilamaaseksi vaan matkustelin sen
vallehmannin kyyris.
Ilamaaseksi vaan matkustelin sen
vallehmannin kyyris.
____________________________

Rikkahat ringis ne retkutteli siinä
keskilaattialla.
Köyhäk kattoo viärestä niin
miälellä matalalla.
Köyhäk kattoo viärestä niin
miälellä matalalla.
_______________________

Paree on trengil linnas olla kun
isännän käskyläässä.
Siäl’ei trenkää teherä tyätä
ainakaan pääsiäässä.
Siäl’ei trenkää teherä tyätä
ainakaan pääsiäässä.
___________________________

En minä tiärä sen raukkauren päälle mutta
sin'oot mulle parahin akka.
Ja voihan se olla sitäkin vaikka
ei sitä tarvitakkaa.
Ja voihan se olla sitäkin vaikka
ei sitä tarvitakkaa.
________________________

Ei sun trenkää oriaalla
vaikka oot lehtolapsi.
Mull’ ei isäst’ oo tiatuakaan mutta
oon tullu rikkahaksi.
Mull’ ei isäst’ oo tiatuakaan mutta
oon tullu rikkahaksi.
__________________________________

Tuala se taas tua Luaman Kuustaa
kulukoo yksistänsä.
Hilian tuatihin Törnävältä ja
höpäjää itteksensä.
Hilian tuatihin Törnävältä ja
höpäjää itteksensä.
_____________________________

Mäkelän Jussi se juavuspäin oli
väkevin voimiltansa.
Niin vaan mottas Pikku Antti sen
seisovilta jalooltansa.
Niin vaan mottas Pikku Antti sen
seisovilta jalooltansa.
_____________________________

Moni on menny Amerikhaj ja
harva on siältä tullu.
Taitaa tälläänen trenki poika
olla yhtä hullu.
Taitaa tälläänen trenki poika
olla yhtä hullu.
_________________________
Äläkää poijat peliäkkös sillä
en minä teitä tapa.
Vaikkei ookkaan saapahvarres
mikään kruuhukrapa.
Vaikkei ookkaan saapahvarres
mikään kruuhukrapa.
________________________

Olokaa hiliaa ja huutakaa sanoo
avissoonis Antti.
Vai oottako tullu peräämähän jotta
kellä on viimmeenen lantti.
Vai oottako tullu peräämähän jotta
kellä on viimmeenen lantti.
___________________________

Toiskan trenki tuli Ameriikasta ja
osti sen koko taloon.
Vaikka se oli sinne menny
melekeen paliahin jaloon.
Vaikka se oli sinne menny
melekeen paliahin jaloon.
____________________________

Olokaa poijat kunnolla eli
saatta turpahanna.
Tääl’ei ruveta tappelohon
heliänä helluntaina.
Tääl’ei ruveta tappelohon
heliänä helluntaina.
_____________________________

Eikä me flikkaan hiallen päästy ja
aamu jo valakenikin.
Viäl’oli viinaa jäliellä ja
elämä jo selekenikin.
Viäl’oli viinaa jäliellä ja
elämä jo selekenikin.
___________________________

Eikä mun trenkää jokahinen kerta
viinoja markoolla maksaa.
Köyhään pitää rikkahien
velakaa orottaa jaksaa.
Köyhään pitää rikkahien
velakaa orottaa jaksaa.
____________________________

Voi kun se Vihtori tiätääs notta
mullon se perintiäraha.
Kyllä se tänne tormoottaas mua
kohta kosimaha.
Kyllä se tänne tormoottaas mua
kohta kosimaha.
___________________________

1. Eikä me keherattu kotia mennä kun
viikoon jo ryyppäsimmä.
Toisen viikoon perästä vasta
vihiroon jo lähärimmä.
Toisen viikoon perästä vasta
vihiroon jo lähärimmä.

2. Keväkkylyvöt oli jo tehty ja
ohora oli orahalla.
Kyllä sitä joskus nuaret miähet
pääsöökin helapolla.
Kyllä sitä joskus nuaret miähet
pääsöökin helapolla.
____________________________
Tänne ei kuulu kirkonkello
käki vaan joskus kukkuu.
On sitä meteliä mailmalla notta
aivan siihen hukkuu.
On sitä meteliä mailmalla notta
aivan siihen hukkuu.
____________________________

Kyllä sitä Mattia moitittihin kun se
koko juhulan ryyppäs.
Taisi se olla toises pitäjehes
Ylikylän Hyypäs.
Taisi se olla toises pitäjehes
Ylikylän Hyypäs.
_______________________

Kuka hullu ny Lappajärveltä
ittellensä ettii akkaa.
Eihän ne siälä pitäjehes taira
kunnolla puhuakkaa.
Eihän ne siälä pitäjehes taira
kunnolla puhuakkaa.
__________________________

Enkä mä varmahan kauvaa aikaa
tästä elämästä nauti.
Ihimiset jo toimittaa jotta
mulla on rintatauti.
Ihimiset jo toimittaa jotta
mulla on rintatauti.
_________________________

Ja pitikö sun mennä sillallen niitä
häjyjä härnäämähän.
Ny saa lähtiä Kauhavallen
tohtoria ettimähän.
Ny saa lähtiä Kauhavallen
tohtoria ettimähän.
_________________________

Enhän mä muutoon häjy olsi mutta
täytyy puallustella.
Mua on tuikattu puukoolla ja
huiroottu puntariilla.
Mua on tuikattu puukoolla ja
huiroottu puntariilla.
___________________________

1. Amerikhan se Anttookin lähti ja
sillen tiällen se jäikin.
Siltä jäi akka ja kersoja kuusi ja
aivan ne tuloo täihin.
Siltä jäi akka ja kersoja kuusi ja
aivan ne tuloo täihin.

2. Mikähän sillä Anttoolla on kun
ei eres preiviä pistä.
On siinä akalla ja kersoollakin
kovasti kestämistä.
On siinä akalla ja kersoollakin
kovasti kestämistä.
__________________________

1. Illalla sitten punnithan jotta
palioko sen veri painaa.
Huamenna Härmän Rannajjärvi
taitaa jo olla vainaa.
Huamenna Härmän Rannajjärvi
taitaa jo olla vainaa.

2. Kortehjärveltä Fräntilän Erkki
painoo rautaasella.
Niin ei trenkää Rannajjärven
enää täälä retkutella.
Niin ei trenkää Rannajjärven
enää täälä retkutella.
___________________________

On nua Matintuvan tyttärhekkin
palio jo hariaantunu.
Monenkohan poijan kans ne jo
mahtaa olla maannu.
Monenkohan poijan kans ne jo
mahtaa olla maannu.
____________________________________

Syäkää viarahat kunnolla mutta
kyllä te paasaattakin.
Eipähän trenkää toimitella notta
näliäs on viarahakkin.
Eipähän trenkää toimitella
jotta näliäs on viarahakkin.
_____________________________

1. Oomma me poijat kumminkin vaan
aika veijaria.
Lampahia paistamma ja
laihnaamma hevoosia.
Lampahia paistamma ja
laihnaamma hevoosia.

2. Meirän käskystä kylävväki taipuu kun
saappahan alla näres.
Minkä ne isännät meille mahtaa kun
laki on meirän käres.
Minkä ne isännät meille mahtaa kun
laki on meirän käres.
_________________________________

Minäkin meen sinne Amerikhan siälä
puukoolla kultaa vualhan.
Laiskallinnas istuthan ja
hunajaa vaan nualhan.
Laiskallinnas istuthan ja
hunajaa vaan nualhan.
_______________________________

Tuurin Tiinallen toiskan poijat
menivät krossottelhon.
Tiina se toimitti poijillen notta
vanha jo rupian olhon.
Tiina se toimitti poijillen notta
vanha jo rupian olhon.
__________________________

Kuinkahan nopiaa kotonas olsit
jos vaikka heti lähäret.
En viitti haaskata aikaani minä
tuallaasen retkun tähäre.
En viitti haaskata aikaani minä
tuallaasen retkun tähäre.
____________________________

Äläkää emäntä peliäkkö vaikka
liikumma yäsyrännä.
Me vaan tulimma kattomhan niitä
koreeta tyttäriännä.
Me vaan tulimma kattomhan niitä
koreeta tyttäriännä.
_________________________

Kun en saanu rakkauttas niin
tairampa ottaa hatkat.
Erehnäni on piree reisu se
Ameriikan matka.
Erehnäni on piree reisu se
Ameriikan matka.
__________________________

Ei oo aikoohin näkynykkään sitä
Kariallaharen Lainaa.
Olihan se jo niin kalapiakin notta
taitaa jo olla vainaa.
Olihan se jo niin kalapiakin notta
taitaa jo olla vainaa.
____________________________

Porukalla poijat tappoovat sen
Tervassaaren Reinon.
Yksi sen murhan kontollensa otti ne
keksiivät sellaasen keinon.
Yksi sen murhan kontollensa otti ne
keksiivät sellaasen keinon.
_____________________________

1. Äläkää isäntä säikähtäkö ei me
teherä teille pahaa.
Kattomma vaan onko piirongin looras
jäliellä yhtään rahaa.
Kattomma vaan onko piirongin looras
jäliellä yhtään rahaa.

2. Yritämmä olla hiliaa jotta
klaffit ja ovet ei pauku.
Hiippaalemma kartanolta nottei
koirat perähän hauku.
Hiippaalemma kartanolta nottei
koirat perähän hauku.
_________________________

Markkilaaset käyren kulukoo
Kauhavallen asti.
Kun Kariallaharesta lähärethän nii
hevoosella komiasti.
Kun Kariallaharesta lähärethän nii
hevoosella komiasti.
__________________________

Kun tuparati kerran teherähän niin
fooninkia tuloo kaksi.
Kakstoista klasia tiällen päin niin
tiärethän rikkahaksi.
Kakstoista klasia tiällen päin niin
tiärethän rikkahaksi.
___________________________

1. Ja pitikö sun mennä sanomahan jotta
min’ oon sen mukulan isä.
Siitähän mullen rupiaa tulhon
palion maksuja lisää.
Siitähän mullen rupiaa tulhon
palion maksuja lisää.

2. Ja onko se kirkos kuuluutettu jotta
kuka sen kersan on teheny.
Onhan sun korvallas monikin maannu ja
nykkö se onkin mun syyni.

Onhan sun korvallas monikin maannu ja
nykkö se onkin mun syyni.

_____________________________

Minä oon syntyny tyhyjästä vähä
niin kun ohimennen.
Pukki on piaraassu kalliollen ja
tuuli on puhaltanu hengen.

Pukki on piaraassu kalliollen ja
tuuli on puhaltanu hengen.

____________________________

Kun Kolomas Kuustaa Iitasta eros niin
tasan pantihin kaikki.
Hillukorveekin halakaastihin niin
molemmat osansa saikin.

Hillukorveekin halakaastihin niin
molemmat osansa saikin.

____________________________

1. Laasanen kun Hannukselas
piti niitä seurojansa
Kakkurin Selia se kaikes rauhas
sytytteli kessujansa.
Kakkurin Selia se kaikes rauhas
sytytteli kessujansa.

2. Laasanen otti ja siippootti Selian
tuvasta porstuahan.
Laasasen seuroos ei syntiä tehty sen
tulimma huamaamahan.

Laasasen seuroos ei syntiä tehty sen
tulimma huamaamahan.

______________________________

Eikä me olla keriuulla vaikka
vaarimmakin rahaa.
Jos te annatta suasista niin ei
teherä teille pahaa.

Jos te annatta suasista niin ei
teherä teille pahaa.

____________________________

Jaakkoo vainaan värteeringis ei
paliua laskeskeltu.
Löytyy kolome lautaasta ja
nekin oli varaastettu.

Löytyy kolome lautaasta ja
nekin oli varaastettu.

___________________________________

Laina se vanhetes komistuu notta
kohta se on kun kuva.
Mutta muistakkos Laina kun flikkana olit
koko lailla ruma.

Mutta muistakkos Laina kun flikkana olit
koko lailla ruma.

____________________________

Kyllähän minäkin miähen saisin
mutten kaikista huali.
Yks miäs on mua kosinukkin mutta
vanhuuttansa se kuali.

Yks miäs on mua kosinukkin mutta
vanhuuttansa se kuali.

___________________________

Äläkää menkö prunnin kannelle
silloon hairaa näkki.
Se tykkää kovasti kersoosta ja
voi niitä sy'äräkki.

Se tykkää kovasti kersoosta ja
voi niitä sy'äräkki.

___________________________

Ei mua kuulkaa kehua tartte
siitä pirän itte hualen.
Ja kyllä mä varmahan kehutuksi tuunkin
ennen kun minä kualen.

Ja kyllä mä varmahan kehutuksi tuunkin
ennen kun minä kualen.

____________________________

Älä sinä äitee ihimettele vaikka
mulla ei oo akkaa.
Sua kun vähäkin katteloo niin en
sellaasta haluakkaa.

Sua kun vähäkin katteloo niin en
sellaasta haluakkaa.

___________________________
Olokaa kersat kunnolla tai
tuloo mustalaaset.
Viäävät teirän föliyhnänsä ja
pian ootta samallaaset.

Viäävät teirän föliyhnänsä ja
pian ootta samallaaset.

__________________________

1. Ei mun trengänny riiuureisulta
tyhyjin käsin tulla.
Mull'oli kropsua eväsnä ja
isoo nisupulla.

Mull'oli kropsua eväsnä ja
isoo nisupulla.


2. Lähärettivät tervyysiä jotta
kävisittä joskus kyläs.
Ja vaikka se on vaan pikkuunen mökki niin
olin hoiros hyväs.

Ja vaikka se on vaan pikkuunen mökki niin
olin hoiros hyväs.


3. Min'oon kuulemma komia ja
isoon taloon poika.
Ja kun on kerran rakastunu niin
minkäs sille voikaan.

Ja kun on kerran rakastunu niin
minkäs sille voikaan.


4. Menkää ny eres käymähän siälä
tekemäs tuttavuutta.
Sitten minäkin varmahan tiärän notta
onko se rakkautta.

Sitten minäkin varmahan tiärän notta
onko se rakkautta.

_____________________________

Onko se ny jo piänihimpäin ja
enkä mä tiänny mitään.
Hilian häitä hypeltihinen
olis uskonu sitä.

Hilian häitä hypeltihinen
olis uskonu sitä.

___________________________

Enhän minä oo tiännykkään jotta
m'olisin sulle velakaa.
Eikä taira toristajista
olla tiatuakaa.

Eikä taira toristajista
olla tiatuakaa.

_____________________________

Oon minä nähäny eläähnäni
sellaastakin unta:
Sika paskanti saunalluukusta
veheriäästä lunta.

Sika paskanti saunalluukusta
veheriäästä lunta.

__________________________

1. Ei sun trenkää murehes olla vaikka
morsian ei oo komia.
Koko taloo ja tavarakkin on
pian sun ikiomia.

Koko taloo ja tavarakkin on
pian sun ikiomia.


2. Ja eikä sillä komeurella
montaa velliä keitä.
Sellaanen on turhuutta se
miälestäs jo heitä.
Sellaanen on turhuutta se
miälestäs jo heitä.

_______________________________

Heikin hellua kehutahan
kylällä kauhiasti.
Ja onhan se aika komiakin
ainakin kaulahan asti.

Ja onhan se aika komiakin
ainakin kaulahan asti.
_______________________________

Ja kyllä rekilaulu passaa nykyaijankin kuvioohin:

1. Pekka se oli niin pihkas jotta
aivan se oli hullu.
Aina se katteli kännykkäänsä
oliko jo tekstiä tullu.

Aina se katteli kännykkäänsä
oliko jo tekstiä tullu.


2. Tulihan siältä vihiroon viästi:
minä en huali susta.
Silloon sillä poijalla oli
miäli aika musta.

Silloon sillä poijalla oli
miäli aika musta.

_____________________________
© Aulis Rintala

Verta pakkiin, Hiihtoliitto!

Miten ajankohtainen onkaan tilausrunoni Verta pakkiin, Hiihtoliitto, jonka esitin Kalevalan päivänä v. 2001 yhdessä toimittaja Jari Hiltusen kanssa Radio 957:ssä:

Verta pakkiin hiihtoliitto!
Tämä on tautinen tarina,
verraten verinen juttu.
Nyt käy kauhea kuhina,
mediassa suuri melske,
hirveä verinen vääntö
hiihtoliiton hommeleista,
verisestä vehkeilystä
Salpausselän kisoissa.

Verta pakkiin hiihtoliitto, verikosto on suloista!

Oli kerran hiihtoliitto,
hiihtoliitosta hepuli,
Isometsästä meteli,
Immosesta ihmejuorut,
koko joukkue epäilty.

Verta pakkiin hiihtoliitto, hiihto kaipaa uutta verta, veren vaihto valttämätön!

Huoltamolta hurja juttu:
lääkelaukku on pihassa,
laukussa veriset pussit,
pusseissa veriset piikit.

Putos päitä jo pirusti,
Louekoskikin erosi,
pikkunilkit sai loparit,
vilpilliset valmentajat
Kyrö, Riski, Leppävuori.

Verta pakkiin Suomen poijat, veri voiteista parahin!

Päitä vaaditaan vadille
ylemmästä johdostakin,
veren vaihto välttämätön.
Isometsä jo rojahti
- viel on pystyssä Petäjä,
enpä luule, että kauan,
kun ei liiton Paavo parka
metsää männystä havaitse,
isometsää ei erota.

Verta pakkiin karpaasimme, suksiveljemme veriset, hiihto kaipaa vaihtoverta!

Tähän ei tarina pääty,
tää on vasta alkusoitto,
jännää jatkokertomusta,
faktaa vaiko fiktiota?

Kari-Pekka vuosikaudet,
syntipukkia esitti,
erittäin veristä miestä;
nyt on taas kuviot uudet,
uutta tietoa tilalla.
Itsekseni ihmettelen,

missä on Petäjän Paavo!
Joko lentää Leppävuori,
hylätäänkö Holkerikin?

Tiedottelen tuonnempana,
sitten rustailen runoa,
kun saan selkoa enemmän.


Jussin päivänä 2008

© Aulis Rintala

Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org

Kalevalakielisen lastenkirjallisuuden hävettävän köyhä historia

Lapsille pitäisi aina tarjota parasta mitä on, niin kielenviljelynkin alueella. Mutta lapset eivät runoniekkojen äänen vaimennettua ole juurikaan päässeet osaksi parhaasta kielellisestä nautinnosta, kalevalaisen runon keinuvasta rytmistä. Lapsille sopivia runopätkiä pätkiä löytyy tietenkin sekä Kalevalasta että Kantelettaresta, samoin kuin SKVR:n julkaisuistakin, mutta enimmäkseen runolaulut ovat olleet aikuisten juttuja. Lönnrotin Kalevalan useimmat säkeet sellaisenaan käyvät yli lapsen ymmärryksen, ja olisi suorastaan irvokasta laulaa lapselle Kantelettaren laulua "Tuuti lasta Tuonelahan, lasta lautojen sylihin". Jokin Onnimanni-jolkotus antaa kalevalamittaisesta runorytmistä kovin monotonisen, luotaantyöntävän kuvan.

Lasten Kalevaloita on ilmestynyt aikain saatossa monia (esim. Martti Haavio, Aili Konttinen, Kirsti Mäkinen). Metodi on, että täti (joskus setäkin) ottaa Kalevalasta jonkin tarpeeksi "lapsellisen" pätkän ja kertoo sitten proosakielellä, mitä sitten tapahtui - kun ei osaa runokielellä kertoa.

Onnistuneimmin lapsia hämätään ylimainostetussa Koirien Kalevalassa, jossa runokieli on kokonaan unohdettu. Miksi muuten eepoksen tapahtumat pitää esittää eläinten avulla? Kirjahan olisi mitä mainioin, jos tekstit olisivat k-mittaisia. Kyllä lapsetkin tarvitsisivat runokielellä tehdyn oman Kalevalansa. Ehkä sellainen ilmestyykin piakkoin.

Varsinaiset kalevalakieliset lastenkirjat ovat harvinaista herkkua. Niiden luetteleminen ei kestä monta minuuttia.

Venny Brofeldt-Soldan teki v. 1894 kuvakirjan Suomalainen kuvakirja lapsille ja nuorisolle. Hänen miehensä, kirjailija Juhani Aho kirjoitti kuvia valaisevat kalevalakieliset säkeet.

Kansalliskirjailija Juhani Ahon kalevalamittaiset runosäkeet ja hänen taidemaalarivaimonsa Vennyn mustavalkoiset kivipiirrokset muodostavat harmonisen konaisuuden, jossa on ajalleen poikkeuksellista herkkyyttä .Teos on julkaistu näköispainoksena v. 2003 WSOY:n 125-vuotisjuhlan kunniaksi. Loppuunmyyty.

Maalaisidyllejä kuvaileva kirja toimii tietenkin kuvan varassa, tekstisisältö on kovin niukkaa ja runomitta pelkistettyä (vain tavallisimpia metrisiä tyyppejä). Mestarikirjailija Ahoa ei voi sanoa kansanrunon mestariksi.

Kalevalan juhlavuonna ilmestyi Helsinki Median (nykyinen Sanoma Magazines) kustantama Sammon salaisuus ja muita Don Rosan parhaita, Disneyn eläinmaailmaan sijoittuvien sarjakuvien kokoelma. Kalevalamittaisista säkeistä vastasivat Seppo Knuuttila ja Heikki Laitinen. Runomitta jokseenkin korrektia, mutta vivahteetonta, metrisesti eleetöntä, sisältö köyhänlaista sarjakuvakieltä.

Edellisissä kirjoissa kalavalamittaset säkeet ovat siis vain täydentämässä kuvia. Onko siis lainkaan olemassa varsinaista kalevalakielistä lastenkirjallisuutta? On kyllä, kaksi kirjaa. Nekin ovat karuselaisten varassa.

V. 2004 ilmestyi Kalevalaisen Runokielen Seuran julkaisu Suomalaisella mitalla, Kalevalan poljennolla (toim. Aulis Rintala, Pilot-kustannus), johon sisältyy 31 runoa käsittävä lastenruno-osasto (yht. noin 2000 säettä). Kirjoittajat ovat: Riitta Hämäläinen, Anja Karkiainen, Hannu Kourula, Oiva Pennanen, Aulis Rintala ja Terttu Tupala. Näytteeksi aluksi Riitta Hämäläisen lastenruno

Jos minulla olisi mummo

Jos minulla olisi mummo
pikkuinen ja pippurinen
saisi hän isokin olla
tuoksua kaneliltakin.

Siis jos hän olisi totta
hän harmaahiuksinen olisi
ja ne pitkällä letillä
tai ainakin nutturalla
kai kiharatkin kävisi.
Hymy poskilla asuisi
nauru ne rypyttelisi.
Ne ilon poimuja olisi
eivät murheen uurtamia.

Mummolla olisi mökki
kelpaisi se yksiökin
ikkunoilla kukkasia:
punainen verenpisara
ainakin anopinkieli.
Mutta jos olisi mökki,
semmoinen punainen mökki
sitä pensaat reunustaisi:
karviaiset ja herukat,
kaunis ruusu ja syreeni,
ja paljon omenapuita.

Ja omenapuiden alla
mummolla olisi tuoli
tai sittenkin verkkokeinu.
Se mummoa tuudittaisi
kesäkuussa keinuttaisi
kun kukkii ruusu ja syreeni
ja paljon omenapuita.

Toinen näyteruno kyseisestä kirjasta on Anja Karkiaiselta:

Hammaspeikot ja ritari

Luisen luolan uumenissa
luona hammaslohkareitten,
kivien kiilteisten välissä
peikot ilkeät löhösi
odotellen ahnein mielin
ruokatuntinsa tuloa
herkkuhetken saapumista.

Luola lukkonsa avasi,
luisen luukkunsa raotti.
Siitä suklaata sujahti,
perään pyöri pastilleja,
ja kasa karamelleja.
Limsaa loiskahti lisäksi,
solahti sokerilientä.

Peikot alkoi herkutella.
Syntyi mässäily yletön;
mutustelu, maiskuttelu,
järsiminen ja nakerrus.
Tuli vatsat pullollensa,
navat naukuivat nameista.
Mahassa makea muona
muuttui hurjaksi hapoksi,
suuhun toi syljen syövyttävän.

Peikot äityi kärttyisiksi,
vihaisiksi vimmastuivat,
sylki kiukkunsa kiville,
kakisteli kallioille,
kiillepinnan haurastutti,
happohyökkäyksellänsä.

Kun ne voimansa totesi,
havaitsi väkevyytensä,
vielä vain ne innostuivat,
saivat puhtia enemmän.
Suuren mahtinsa lumoissa
röyhkeästi röyhistellen,
ilkeästi irvistellen
kiven kylkiin ne pureutui,
louhi hampain lohkareita,
viilsi pintaa pehmennyttä
tunki kyntensä syvälle.

Kivet kiljuivat apua,
voihke kuului lohkareista.
Armahdusta ne anoivat,
louhimisen loppumista.
Tiesivät ne ennestänsä
tuosta tuskia tulevan.
Kohta koskisi kovasti
vihloisi niin vietävästi.

Saapui sankari sorea,
hoikkavartinen ritari,
tuli turvan tuottajaksi,
pestautui pelastajaksi
aseenansa harjaskimppu,
tuuhea tuhokapine.

Se vaelsi kallioilla
ylös alas, edestakaisin,
kiipesi kivien päälle,
tunki taakse viimeistenkin.
Ei se peikkoja pelännyt,
arastellut ahmatteja:
pinnoilta pidätti niitä,
esiin etsi onkaloista,
tarttui kiinni taitavasti,
kävi kiivaasti käsiksi.
Pani antamaan periksi,
irti päästämään pakotti.

Peikkokansa kauhuissansa
väistyi vahvemman edestä.
Kun poistui ponteva ritari,
tuli tulva, huuhtoi luolan.
Vesi pärskyi ja lotisi,
syöksyili kiviä vasten
huuhtoi hurjana mukaansa
hapannaamaiset epelit
sekä jäänteet järsinnästä.

Täytyi peikkojen pahojen
aallon valtaan antautua,
surffata pois luolan suusta,
lavuaariin lasketella.
Kai ne vintiöt vihaiset
vieläkin ui viemärissä.

V. 2005 julkaistiin Aulis Rintalan Hölmöläisten valtakunta (Satukustannus Oy), jossa esitetään 13 hölmöläistarinaa muinaisrunojemme kielellä. Säkeitä 971. Myöhemmin annan näytteitä tästäkin runokirjasta.

Jos joku tietää muita kalevalamittaisia lastenkirjoja, ilmoittakoon minulle.

Ensi vuonna, Kalevalan juhlavuonna, on taas odotettavissa erään karuselaisen kalevalamittainen lastenrunokirja.

© Aulis Rintala

Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org

Kullervo Pohojalaanen

Kiiltomato. net

Etusivu > Kotimainen runous > Kullervo Pohojolaanen

20.11.2000 Aki Alanko

Kullervo Härmästä

Aulis Rintala: Kullervo Pohojolaanen, Atena 2000, Esa Riippa (kuvitus)

Murrekirjallisuus ja Kalevala ovat trendejä, joita on alettu myös yhdistellä. Kalevala on savonnettu, ja sitä on ryhdytty kääntämään myös muille murteille. Suomen kielen maisteri Aulis Rintala on kantanut kortensa kekoon pohjalaistamalla Kalevalan Kullervo-taruston. Tästä on syntynyt käännösteos "Kullervo Pohojalaanen."

On perusteltua valita juuri Kullervon tarina. Ylpeässä, itsepäisessä ja väkivaltaisessa Kullervossa on paljon pohjalaista perushäjyä. Lisäksi Kullervo-taruston on todettu olevan läntistä perua, vaikka se onkin kerätty lähinnä Inkeristä ja Karjalasta. Kullervo-tarina ja Kalevala-kielen taito olivat Länsi-Suomessakin tunnettuja vielä 1600-luvulla.

Rintala on tehnyt huolellista työtä. Hän on pyrkinyt sovittamaan käännöksensä alkutekstin säejakoihin. Vertailu alkuperäistekstiin osoittaa, että pohjalainen murreilmaisu on rehevämpää ja särmikkäämpää. Käännöksessä "emo" saattaa muuttua "äiteeraukaksi." Koska pohjalainen murre on suoraviivaisempaa, käännös ei ole hengeltään yhtä lyyrinen ja vertauskuvallinen kuin Lönnrotin Kalevala.

Kullervon henkilökuvaan Rintalan käännös ei tuo mitään olennaisen uutta, mutta se tuskin on ollut tarkoituskaan.

Teokseen valittu eteläpohjalainen paikannimistö lisää sen luontevuutta. Käännöskieli on Härmässä ja Kyrönmaalla muutama vuosikymmen sitten puhuttua murretta. Tämä ei ole välttämättä paras mutta järkevin valinta. Vielä vanhempi murre olisi saattanut tehdä käännöksen lukijalle vaikeammaksi. Lähimenneisyyden pohjalaismurteen tallentaminen on myös kansatieteellisesti arvokasta, ovathan todelliset murteen taitajat yhä harvemmassa.

Rintalan käännös osoittaa, että itäisellä kansankulttuurillamme ei ole yksinoikeutta Kalevalaan, vaan sen tarustoja voidaan sijoittaa muuallekin. Graafikko Esa Riipan osuvat lyijykynäpiirrokset elävöittävät juonta. Niitä olisi mahtunut kirjaan myös enemmän.

Aki Alanko ajalanko(at)iobox.fi

________________________________________

Huom! Kirja on loppuunmyyty.

© Aulis Rintala

Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org

Ameriikan Yrjö Puska

Against terrorism in London City, in March 2008

Yhdysvaltain Yrjö Puska
näki kauhut kaikkialla,
uhkat ulkopuolellansa,
kaukana Amerikasta,
aavain merten tuolla puolen,
etenkin arabimaissa.

Iski pään viholliselta,
kaksi vierelle kohosi,
päitä kymmenen kukisti,
sadat nousi maan povesta,
tuhat ilmestyi tilalle.




© Aulis Rintala

Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org

Näin voin rappeuttaa runokieltäni:

Vaikka hallitsisinkin kalevalakielen alkeet, kuten tavulaajuussäännöt, voin silti onnistua vesittämään, jopa turmelemaan runomittaani esim. seuraavin keinoin:

Pyrin alkusoinnuttamaan jokaisen mahdollisen sanan.

Käytän liian vähän alkusointua.

Alkusoinnun lisäksi en harrasta muuta äänneharmoniaa, esim. sisäsointua.

Käytän liikaa kertosäkeitä, varsinkin sellaisia, jotka runon kannalta ovat epäoleellisia.

En käytä lainkaan kertosäkeitä.

En ole viitsinyt opetella kerron käytöstä annettuja ohjeita.

Käytän liian vähän/paljon murtosäkeitä.

En osaa käyttää yksitavuja murtosäkeissä, varsinkaan säkeen alussa.

Käytän vain muutamaa metristä tyyppiä (alhainen MITVA-lukema).

En käytä lainkaan yhdeksäntavuista säettä.

En tiedä mitään kesuuran vaatimuksesta enkä viskurilaista.

Yritän epätoivoisesti matkia Kalevalaa tavoittelemalla sen henkeä mm. käyttämällä sen kuluneita kliseitä, esim. "otti kerran, otti toisen - otti kohta kolmannenkin", "semp' on sai sanoneheksi", "sanan virkkoi, noin nimesi", "sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella", "itse tuon sanoiksi virkki".

© Aulis Rintala

Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org