Suomalaisella mitalla - Kalevalan poljennolla

Ensimmäinen kalevalamittainen yhteisantologia - vihdoinkin!
Karusen viisivuotisjuhlajulkaisu Suomalaisella mitalla, Kalevalan poljennolla (toim. Aulis Rintala) ilmestyi 27.8.04. www.pilotkustannus.com

Kaikki 21 kirjoittajaa, samoin kuin kuvittaja/kirjoittaja Raija Kukkonen ovat seuran jäseniä. Runoniekkojen ikäjakautuma on 19 - 79 vuotta. Sivuja kirjassa on 262, runosäkeitä runsaat 14 000, mikä on määrältään viisi kertaa suurempi kuin Eino Leinon Helkavirret.

Kalevalaisen hengen perään ei ole haikailtu, eikä sitä voisi tavoittaakaan. Runojen aiheet on temmattu lähinnä hektisestä nykyajasta. Kirjoittajat - monet runokisoissakin palkittuja - hallitsevat suomalaisen mitan, joten kirjassa ei esiinny "karvalakkimittoja". Uusi kirjamme on paitsi runoantologia, myös kielellinen demonstraatio, näyttö siitä, miten hyvin nykysuomikin istuu kalevalaiseen kielikoodiin. Siinä mielessä se toimii myös osviittana nykyniekoille (kirjan lopussa myös tiivistetty runomittaohjeisto).

Suomalaisella mitalla, Kalevalan poljennolla on ensimmäinen Kalevalan runomitalla tehty yhteisantologia, joka ei pohjaudu kansanrunoihin (vrt. Lönnrotin viisi eri Kalevalaa ja Kanteletar). Omatekoisella mitalla on sen sijaan kyhätty runoja (kirjojakin) 1800-luvun rahvaanrunoilijoista alkaen aina näihin päiviin saakka.

Ainutlaatuista: Vihdoinkin myös lastenrunoja kalevalaisella poljennolla: kirjassa laaja, 2000-säkeinen lastenruno-osasto. Enää ei tarvitse turvautua pelkkään Onnimanni-runoon.
Kalevalakieli elää ja voi hyvin!
______________________________________________________
Huom! kirjaa saa kirjakaupoista.

Aforismeja ja sananlaskuja

Aforismeja ja sananlaskuja

Siepattuja sieltä täältä,
omiakin on mukana.
Kielimuoto muutettuna
kalevalamittaiseksi.

Yhtä äkkiä havaitsin:
luontohan on rauhallinen,
kaaos on mun pääkopassa.

Ei ole niin tarkeätä,
minkalaista on elämä,
olennaisempaa on paljon,
kuinka ottaa sen elämän;
asennoitumiskysymys.

Kyllä muulla on rajansa,
mutta ei typeryydellä.

Jos sanoo totuuden julki,
usein joutuu siitä kiinni
ja saa vielä rangaistuksen.
Valehdellako pitäisi?

Kilpajuoksussa rahasta
aina löytyy voittajia;
ihminen jää viimeiseksi.

Kun hypähtelet ilosta,
varo ettei ystäväsi
vedä maata jalkais alta.

Kuka on surullisempi
kuin on nuori pessimisti?
Ehkä vanha optimisti.

Ei tule tyynillä vesillä
merimiestä taidollista.

Elämä on kuin sipuli:
kuorit kerros kerrokselta
- ja aina välillä itket.

Miksi koskaan joisin vettä;
kalathan kusevat siihen,
kusevat ja paskantavat.

Helvetti kai lienee tyhjä;
piruthan asuvat täällä.

Hieman liian suuri annos
on sopivasti minulle.

En koskaan kasvoja unohda,
mutta teidän kohdallanne
tahdon tehdä poikkeuksen.

Hulluja on kaikkialla;
jopa mielisairaaloissa.

Huolet on kuin pienet vauvat;
ne elävät ruokkimalla.

Omatuntoni on puhdas:
ei ole käytössä kulunut,
ei edes herännyt vielä.

Vaaroja on yllin kyllin
- pelokkaille ihmisille.

Jeesus, niin kuin muutkin miehet,
lupasi takaisin tulla.
Häipyikin lopullisesti.

Jos odotat kasvavasi,
et voi olla vielä vanha.

Jospa me rakastaisimme
ihmisiä kuin koiriamme,
kuinka maailma makaisi?

Jos on kaikki maistereita,
ketkä silloin työt tekevät?

Sua rukoilemme, Jumala,
ettet heitä armahtaisi;
he tietävät tarkallensa,
mitä he tekevät meille.

Pitääkö sodassa kuolla
isänmaata puolustaissa?
Eikö raaka tappaminen
hyödyttäisikin enemmän?

Mennyt aika on parasta,
tulevaisuus on parempi,
nykyaika on pahinta.

Mitä aivoista on iloa?
Vievät meiltä mielenrauhan.

Nyt kun kohta alkaa olla
sanottu ja tehty kaikki,
voimmekin todeta että
paljon on puhetta tullut,
työn tuloksia vähemmän.

Miten maailma makaisi,
jos ei naisia olisi?
Ei sotia, tappeluita.
Naiset maita johtaisivat
- onnelliset ja lihavat.

Otan yleensä yhden paukun.
Toinen mies olen jo silloin.
Toinen mies juo ne loputkin,
tekee tyhmiä tekoja,
joista vastuu on minulla.
Merkillistä mutta totta.

Tympiminen kyllästytti,
aloitinkin itsesäälin.

Asiasi ei voi olla
niin pahasti poskellansa,
ettet niitä ryyppäämällä
saisi vielä huonommaksi.

Parempi sekin olisi,
että tuhlaa nuoruutensa
kuin jättää sen käyttämättä.

Naisia on nähtävästi
vain kahta eri lajia:
maalattuja ja rumia.

Optimisti huomaa leivän,
pessimisti vain sen reiän.

Anna aikaa lapsellesi
joka päivä jonkin verran,
perinnöistä se on parhain.

Siitä emme kanna huolta,
ettei meitä ennen ollut,
ennen meidän syntymäämme.
Miksi siis murehtisimme
aikaa jälkeen kuolemamme,
kun loppuu olemisemme.

Enemmän me kai kadumme
tekemättä jättämistä
kuin sitä mitä me teimme.

Maistuu paljon maukkaammalta,
jos on hankala hakea.

Vanha tietää vastaukset,
häneltä vain ei kysytä.

Joka huomaa kauneutta,
hän ei vanhene ikinä.

Usein hiljaiset minuuutit
ystävyksien välillä
ovat korvaamattomia.

Todellinen ystäväsi
astelee sisälle silloin,
kun muut lähtöä tekevät.

Katsomaan lupaavat tulla,
katsottavaksi tulevat.

Elämäkö arvotonta?
Voisit tehdä itsemurhan
- tai aloittaa matkustelun.

Rahalla ei saa rakkautta.
Rakkaus on arvokkainta,
mitä on elämässämme.

Elämäänsä tyytyväisen
kehitys on jo lopussa
- taikka rappion alussa.

Tasapainon voi vain saada
horjumalla, huojumalla.

Täydellisen mielenrauhan
ja syvän levon sydämen
saaminen on mahdollista
vain hiljaisuuden kammiossa.

Siellä en ole kotona,
missä on asuinsijani;
kotini on kaikkialla,
missä saan mä ymmärrystä.

Ihminen on kuun tapainen:
omistaa pimeän puolen,
jota ei paljasta ikinä.

Useat valittelevat,
että heidän täytyy kuolla.
Mutta on eläminenkin
pakollista puurtamista.

Joukossa voi hairahtua,
sakissa pahoin sekoilla,
vaikkei yksin niin tekisi.

Kun sormi osoittaa kuuta,
typerys näkee vain sormen.

Huonot lait on laittomia,
niitä ei tarvitse totella.

Olin ennen päättämätön;
enää en ole niin varma.

Jos kaikki olisimmekin
vieläkin lihavampia,
olisimmehan me silloin
lähempänä toisiamme.

Lihakset katoovat kyllä,
mutta läski on ikuista.

Robin Hood, hoi, missä piilet?
Tarvitsisimme sinua.

Miksi tehdä ratkaisua,
eikö vielä vitkutella,
vitkutella, vetkutella?
Nauttikaamme ongelmasta.

Säälin saamme ilmaiseksi,
kateus on ansaittava,
ja usein kovalla työllä.

Eläminen köyhyydessä
on parempi jättää niille,
joilla on varoja siihen.

Olen löytänyt totuuden;
järkeä ei siinä ollut.

Olen yhtä kyllästynyt
kuin pasifistin kivääri.

Olen silloin tyytyväinen,
kun saan tahtoni lävitse.

Piristypäs nyt vähäsen!
Pahin on edessä vasta.

Ei kukaan voi myöhästyä,
ennen kuin tulee perille.

Kuten äsken jo sanoinkin
en koskaan toista itseäni.

Nyt otan jo rennommasti:
olenkin vain huolissani
yhden päivän kerrallansa.

Voimiensa tunteminen
tekee vaatimattomaksi.

Valehtelen aina - nytkin.

"...kuoli syntiemme tähden"
- minäkö toisin pettymyksen,
synnittömänä eläisin!

Ei mulle riitä voittaminen
- toisten täytyy myös hävitä.

Elämä on pitkä sarja
ikäviä heräämisiä.

Siinä perheessä on rauha,
jossa mies on täysin kuuro
ja umpisokea vaimo.

Ei meitä ruokita surulla,
ilo se elättää meitä.

Kiltteydessä on kieroutta
aika paljonkin mukana.

Kysymykset ratkeavat
usein nukkuessamme;
pääkin tarvitsee leponsa.

Mitä tummempi on taivas,
sitä kirkkaampia tähdet.

Naiset on tyttönä hyviä;
mistä syntyy äksyt ämmät?

Herratkin tekisi työtä,
jos se herkkua olisi.

Kun sä tuomitset pahuuden,
niin tuomitset itsesikin.

Pohjalta ei voi pudota;
ylös, se on ainut suunta.

Me elämme niin kuin voimme,
emme niin kuin tahtoisimme.

Jos epäröit liian kauan,
tilaisuus lipuu ohitse.

Onni suosii rohkeata.

Joka tahtoo liian paljon,
voi menettää aivan kaiken.

Sinun kasvos mä jo tunnen,
sydämes on vielä vieras.

Olet mulle kaunis ruusu,
mutta pelkään piikkejäsi.

Varovaisuus liiallinen
ei varjele kohtalolta.

Suuttuakin saat jos tahdot,
mutta ei sinun pitäisi.

Tämäkö elämän kierto:
syntyessä originaali,
mutta kuolleena kopio?

Ehdoton, sokea usko
on järjen nukkumalähiö.

Nyt kannattaa ostaa maata;
enää sitä ei valmisteta.

Enemmistö turvaa aina
vähemmistön vaurauden
joka maassa, maanosassa,
niin myös meillä Suomessakin.

Helppoa on rakastuminen,
vaikeaa rakastaminen.

Juovuksissa on halua,
mutta ei ole kalua.

Hajoaa hyväkin vehje,
jos on paljon potkijoita.

© Aulis Rintala

Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org

Nuorisomme äidinkieltä

Korkeata kalevalaista hengenlentoa ei seuraavasta runosta tapaa. Kalevalaan sitä yhdistääkin vain kielen tekniikka, kalevalakieli, joka nyky-Kullervon käytössä voi olla näinkin karua. Kalevalakieli on siis aivan tavallista, modernia nuorison nykykieltä, ei mitään vanhojen vienalaisukkojen höpinää. Synnyinseutu (eli haarojen väli) tuntuu olevan kaipauksen kohteena. Eikö tunnukin kotoisalta.

Nuorisomme äidinkieltä

Kovin on kalevalaista, melkeinpä mitanmukaista,
nykynuorten arkikieli, liekö saatu vanhemmilta,
aikuisiltako opittu?

Nyt kerron mitä mä kuulin:

Olipa Kalle, kuudentoista, kulki niinku pääkatua
myöhällä kotia kohti, askel hieman horjahdellen.

Alla päin, pahoilla mielin,
niinku voihki ja valitti
yksinänsä mennessänsä:
- Voihan vittu, voihan vittu, voihan nyt vitun ikenet,
on todella vittumaista, vituttaa niin saatanasti,
niin pirusti, perkeleesti, vittua koko elämä!

Siinä niinku voivotteli
ja piti mekastustansa
katua mitatessansa.

Astui Virpi, viidentoista, valtatien vasenta puolta,
vähän hänkin hoiperrellen. Kuuli Kallen kailotuksen,
huusi tälle tien ylitse:

- Vittuakos siellä huudat, mitä vittua valitat?

- Vittua mä täällä huudan, vittua, mitäpäs muuta.
Vittu, antaisit sä mulle, sillai niinku, kais sä tiiät?
Vttuttaakin niin kovasti, olisi todella tarvis,
vittu sillai, kais tajuat.

- Jumalauta, haista vittu!
En todella anna sulle,
johan pomppas, voihan vittu,
vedä jätkä vittu päähäs!
Ennen ku mä sulle annan,
annan vaikka pääpirulle,
niinku itte saatanalle,
taikka pollarisedälle.

- Vähän ootkin vittumainen, sun kaa en ikinä lähde.
Voihan vittu sunkin kanssa, vitun huora, voihan vittu,
osaat olla vittumainen! hoki Kalle kiihkeästi
ja jatkoi vaeltamista myöhällä kotia kohti.

© Aulis Rintala

Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org

Omalääkärimme Lanttu

(Tunnistamaton potilas:)

”Auttakaa nyt, tohtorimme, viiltelee niin vietävästi,
koskee niin kovasti että... olkavarsi on vialla,
kaaduin näillä kaljamilla, nivel kai on nyrjähtänyt
sijoiltansa, paikaltansa.”

(Omalääkärimme Lanttu:)

”Niinpä näyttääkin olevan, repsottaakin niin rumasti,
meillä on ikävä kyllä budjettivarat lopussa,
paljoa ei voida tehdä.”

(Tunnistamaton potilas:)

”Mutta herra tohtorimme, nää on kauheita kipuja,
kouristuksia kovia, tilatkaa nyt ambulanssi,
jotta pääsen sairaalahan.”

(Omalääkärimme Lanttu:)

”Olet juuri sairaalassa, täältä et hevillä lähde,
vain mun ruumiini ylitse, ja kuten jo sanoinkin äsken,
meillä ei ole varoja.

Toki lievitän kipuja, käy vain siihen pitkäksesi,
rauhoittava ruiske ensin, sitten nappi diapamia,
ketoriinia lisäksi.

Kipuhan on luonnollista, kaikilla sitä on joskus,
sitä vain on siedettävä.
Jo näyttääkin helpottavan - taisi jo unikin tulla.”

© Aulis Rintala
___________________________

Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org

Kalevala nykysuomeksi

Me Naiset 31/2006

Annamari Saure:

Kalevalaa kaikille

Aulis Rintala on kirjoittanut Kalevalan uudelleen nykysuomeksi, mutta kuitenkin kalevalamitalla. Tulos on herkullinen: kieli on mehevää mutta helposti aukeavaa, juoni etenee riemastuttavasti käänteestä toiseen.

Uudelleen kirjoittaminen on nostattanut myös humoristisuuden. Kun Kyllikki solvaa kosijaansa rehevästi: "Mitä, tollo, täällä kuljet - Kaukoniemen köyhäkaula", on helppo ymmärtää itserakkaan Lemminkäisen loukkaantuvan. Silti pian neidon ryöstettyään Lemminkäinen osaa leperrellä: "lupaan helliä, hyväillä - rakastaa rajattomasti - annapa minulle suukko!"

Mikään ei kuitenkaan ole muuttunut liikaa: Louhi on edelleen luihu Louhi, harvahammas, ja Väinämöinen tietäjä terävä. Enää kukaan ei voi jättää Kalevalaansa lukematta hankalaan kieleen vedoten. Rintalan nykysuomeksi kirjoitettu Kalevala on kaikille!

---------------------------------------------

Annamari Saure on äidinkielen opettaja, kriitikko ja Äidinkielen opettajain liiton aktiivi.

Kalevalamitan opas

Pirkkalan kirjasto (arkisto)
Kirjastonhoitaja Merja Rostila toteaa oppaastani Pirkkalan kirjaston kotisivuilla www.pirkkala.fi/kirjasto/arkisto/uutuudet3599.htm v. 1999 seuraavaa:

Kalevalamitta nykyaikaan

86.21 Rintala, Aulis: Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle

Kalevalan juhlavuoden eräs mielenkiintoisimmista ja
nykylukijoille antoisimmista julkaisuista on ehdottomasti
tämä kirja. Se opastaa yksityiskohtaisesti ja hauskasti kalevalamitan saloihin ja antaa esimerkkejä siitä, kuinka
itse on mahdollista runoilla kalevalamittaa noudattaen.
Aivan varmasti tällainen omakohtainen kokeilu antaa toisenlaisen tuntuman tähän suomalaisen kielen
omaperäiseen ilmaisuvälineeseen kuin Kalevalan
lukeminen puoliväkisin.

Kun on itse kokeillut pari runonpätkää, alkaa ymmärtää,
miten monipuolinen ja joustava tuo mitta onkaan.

Suosittelen: *****

____________________________________

Kouluneuvos, kriitikko Kirsti Mäkinen kirjoittaa Aamulehdessä 4.7.99 oppaastani: "Uunituore Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle on tamperelaisen äidinkielen opettajan, lehtori Aulis Rintalan suursaavutus, mainiota luettavaa."
__________________________________________________________________
© Aulis Rintala

Tilaa maailman ainoa kalevalakielen oppikirja Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle. Postikuluineen 25 euroa. os. aulis(at)rintala.org